Siika merialueella

Siika. Kuva: Lauri Urho.

Suomen merialueilla esiintyy luontaisesti ainakin kahta siikamuotoa, jokikutuista vaellussiikaa ja meressä kutevaa siikaa, eli niin sanottua kari- tai saaristosiikaa. Tällä hetkellä siika kuuluu edelleen kolmen taloudellisesti tärkeimmän saalislajin joukkoon merialueen ammattikalastuksessa, vaikka saaliit ovat 1990-luvun jälkeen lähes puolittuneet. Saaliin arvellaan olevan pääasiassa vaellussiikaa. Merikutuisen siian taloudellinen merkitys on vähentynyt niin etelässä kuin pohjoisessakin heikentyneiden kantojen vuoksi.

Vaellussiian ja karisiian vastakuoriutuneiden ja kesänvanhojen poikasten istutukset mereen tai siihen laskeviin jokiin 1998-2008. Istutuspaikat on merkitty punaisella pisteellä. Pyyntiruuduittain lasketut istutusmäärät kertovat istutusten painottuvan pääasiassa Perämerelle. Kartta Eeva Rönnholm.

Vuosittain Suomen rannikon merialueille sekä näiden vaikutusalueisiin kuuluviin jokiin istutetaan yli 40 miljoonaa vastakuoriutunutta siianpoikasta. Lisäksi kesänvanhoja siikoja istutetaan lähes 10 miljoonaa kappaletta. Suurin osa vastakuoriutuneista poikasista istutetaan Perämeren alueelle. Runsaiden istutusten vuoksi ei Suomessa nykyään käytettävillä menetelmillä siikasaaliista ei pysty erottamaan mikä on luonnonlisääntymisen merkitys kantojen elinkykyisyydelle.

Normaalisti merikutuisen siian kutu ajoittuu lokakuulle ja hedelmöitetty mäti kehittyy pohjalla talven yli. Poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuussa vesien lämmetessä, yleensä jäiden lähdön jälkeen. Kuoriutumisen jälkeen poikaset etsiytyvät matalaan veteen rantavyöhykkeeseen. Ilmeisesti lämpö, sopiva ravinto ja suoja ohjaavat poikasten sijoittumista. Vesien lämmettyä kesälämpöihin siiat siirtyvät syvempään veteen. Aiempien tutkimusten perusteella siianpoikasia tavataan rantavyöhykkeestä noin 1,5 kuukauden ajan.

Poikasnuotalla pyydettyjä noin 20 mm pitkiä siianpoikasia. Kuva: Lari Veneranta.

Siian lisääntymisalueita meressä Suomenlahdella ja Saaristomerellä ei aiemmin juuri ole kartoitettu. Sen sijaan muualla Pohjanlahden alueella siianpoikasten elinalueita ja esiintymistä on tutkittu jo 1980- ja -90-luvuilla. Kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana olosuhteet Itämeressä ovat kuitenkin merkittävästi muuttuneet. Voimakas rehevöityminen on muuttanut meren ekosysteemiä ja siten myös kalojen elinolosuhteita. Samalla myös kalojen lisääntymisedellytykset ovat muuttuneet. On varsin ilmeistä, että ainakin merikutuinen siika kärsii rehevöitymisen vaikutuksista sekä ilmaston lämpenemisestä.

Siikakantojen säilymisen kannalta lisääntymis- ja poikasalueiden tunteminen on tärkeää. Pienikin, mutta tuottoisa poikasalue voi olla tärkeä tekijä laajan alueen kalakannan säilymisen edellytyksenä.

Tulostettava versio