Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
In English | På Svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  
Etusivu Riista Poro Kala Vesiviljely Talous ja yhteiskunta Tilastot Tutkimuslaitos Julkaisut Yhteystiedot Sähköiset palvelut

Itämeri-tutkimusohjelma:
» Harmaahylje, merimetso ja kalastus 
» Särkikalojen kalastuksen tehostaminen 
» Kalojen lisääntymisalueiden kartoittaminen 
  •VELMU 
  •Avointen rantojen poikasalueet 
  •Intersik - Siian poikastuotannon, siikakantojen ja kalastuksen tila
  •NANNUT – Kalojen lisääntymisaluekartoitusten hyödyntäminen
» Haitalliset aineet ja ekotoksikologia, M74 
» Itämeren tila, vaikutukset ja seurantamenetelmät 

Uusia menetelmiä kehitetään

Haavipyynti/pistenäytteenotto

Hiekkarannoilta näytteiden kerääminen onnistuu poikasnuotalla, koska alueilla ei juuri ole haittaavia esteitä, kuten kiviä tai kasvillisuutta. Kivien ja kasvillisuuden pirstomilta alueilta näytteitä ei ole saatu kerättyä yhtä vaivattomasti. Poikasnuottaukseen tarvitaan aina vähintään kaksi henkilöä ja nuottaaminen on varsin hidasta. Tällöin erillisten keskenään vertailukelpoisten näytteiden määrä jää väistämättä varsin vähäiseksi ja tulosten vaihtelu muodostuu suureksi. Suuren vaihtelun vuoksi aineiston tarkastelu tilastollisesti on hankalaa.

Haavinäytteenotto toimii hyvin ympäristöissä,
joissa on kasvillisuutta tai kiviä.
Kuva Lari Veneranta.

Pistenäytteet perustuvat useisiin pieniin näytteisiin, joita otetaan satunnaisesti valitulta tutkimusalueelta. Menetelmää on sovellettu aiemmin esimerkiksi sähkökalastuksessa, jossa se on havaittu toimivaksi ja kustannustehokkaaksi näytteidenkeruutavaksi. Ajatus pistemenetelmän taustalla pohjaa aineiston tilastollisen käsittelyn helpottamiseen: suuri määrä pieniä näytteitä on tilastollisesti vahvempi kuin pieni määrä suuria näytteitä.

Voidaan olettaa, että varhaisvaiheen kalanpoikasia on mahdollista pyytää vastaavalla tavalla kuin hyönteisiä tai sammakkoeläinten toukkavaiheita – eli yksinkertaisella haavilla. Varhaisvaiheessa poikaset uivat hitaammin kuin suurempina ja niiden määrä rannoilla on usein suuri. Tietoa kalanpoikasten pyydystämisestä haavilla ja menetelmän hyvistä tai huonoista puolista ei kuitenkaan ole saatavilla, eikä menetelmää ole juurikaan sovellettu tutkimuksessa. Hankkeessa verrataan haavinäytteenottoa perinteiseen poikasnuottaukseen ja arvioidaan menetelmän soveltuvuutta pistenäytteenottoon. Samalla arvioidaan myös haavinta- ja nuottausmenetelmiin liittyviä ongelmia erityisesti siikakalojen varhaisvaiheiden pyynnissä.

Vedenalaisvideokuvaus

Videotekniikan kehittyminen on mahdollistanut kalanpoikasten kuvaamisen veden alla lajin tunnistamiseen riittävällä tarkkuudella. Tässä hankkeessa kehitetään teräväpiirtovideoon perustuvaa menetelmää, jolla poikaset saataisiin tunnistettua ja niiden määrä arvioitua ottamatta niitä näytteeksi. Videoinnin etuna on myös se, että samalla tallentuu poikasten elinympäristö, joten esimerkiksi paikan nuhjaantuneisuutta tai levämääriä voidaan arvioida jälkikäteen yhdenmukaisesti. Laitteisto on toistaiseksi vielä kehittelyvaiheessa ja käyttökokemuksia siitä kerätään projektin aikana.

 

 

 


Eri kameravaihtoehtoja ja objektiiveja on testattu laboratorio-olosuhteissa…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




...ja akvaariossa. Levistä vihreässä akvaariovedessä on kalanpoikasia muistuttavia surviaissääskentoukkia statiiviin kiinnitetyssä petrimaljassa.

 

 

 

 

 

 

Kamera ilman vesitiivistä suojakapselia.


Tulostettava versio

 


© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Julkaistu 5.10.2010