Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
In English | På Svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  
Etusivu Riista Poro Kala Vesiviljely Talous ja yhteiskunta Tilastot Tutkimuslaitos Julkaisut Yhteystiedot Sähköiset palvelut

Itämeri-tutkimusohjelma:
» Harmaahylje, merimetso ja kalastus 
» Särkikalojen kalastuksen tehostaminen 
» Kalojen lisääntymisalueiden kartoittaminen 
  •VELMU 
  •Avointen rantojen poikasalueet 
  •Intersik - Siian poikastuotannon, siikakantojen ja kalastuksen tila
  •NANNUT – Kalojen lisääntymisaluekartoitusten hyödyntäminen
» Haitalliset aineet ja ekotoksikologia, M74 
» Itämeren tila, vaikutukset ja seurantamenetelmät 

Ympäristöt muuttuvat

Uudenkaarlepyyn Storsand 1980-luvun alussa. Kuva: Lauri Urho

Ennen puhtaat kovapohjaiset rannat ovat monin paikoin alkaneet liettyä rehevöitymisen seurauksena. Kivien päällä kasvaa runsaasti rihmalevää ja kivenkolot ovat täyttyneet hajoavalla levä- tai kasvimassalla. Hiekkarannoilla kasvaa pohjasta rihmalevätuppaita, jotka elinkiertonsa loppuvaiheessa irtoavat ja ajautuvat rantaan. Erityisesti eteläisemmillä Suomen merialueilla ruoko on vallannut hiekkarantoja ja muuttaa siten rihmalevien ohella elinympäristöjen luonnetta.

Levääntyneitä ruokoja ja hiekkarantaa Saaristomerellä 2000-luvulla. Kuvat: Lauri Urho

Levät ja kasvillisuus eivät paranna avoimille ja puhtaille pohjille sopeutuneiden poikasten elinolosuhteita ja on mahdollista, että rehevöitymiskehityksen myötä esimerkiksi siian ja harjuksen poikasten selviämisedellytykset ovat heikentyneet.

 

Rantaviivassa hajoavat levät eivät pelkästään
vaikuta ihmisen, vaan myös kalanpoikasten
viihtyvyyteen. Jos levät eivät estä,
siianpoikasia esiintyy myös aivan rantaviivan
tuntumassa muutaman sentin syvyisessä
vedessä. Kuvat: Richard Hudd ja Lari
Veneranta.


 

Rehevöityminen saattaa vaikuttaa myös syyskutuisen siian ja muikun mätimunien selviämiseen talven aikana. Mädin pitkän haudontajakson kuluessa munat voivat peittyä sedimentaation seurauksena lietteen alle, jolloin alkion selviytymisedellytykset pienenevät.

Rehevöitymisen lisäksi ilmastonmuutos on muuttanut kylmään veteen sopeutuneiden siian, muikun ja harjuksen elinympäristöjä. Leudot loppusyksyt ja lämmin merivesi ovat siirtäneet esimerkiksi siian kutuaikaa myöhempään ajankohtaan. Vastaavasti jäidenlähdön aikaistuminen aikaistaa myös poikasten kuoriutumisen ajankohtaa keväällä. Tutkimuksella kerätään lisää tietoa siitä, miten siian, harjuksen ja muikun käy ilmaston ja meren tilan muuttuessa.

Merentutkimuslaitoksen keräämä lämpötila-aineisto
(sininen=lokakuu, punainen=toukokuu, musta=Tammikuu)
osoittaa meriveden keskimääräisen lämpötilan nousseen
viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Saaristomerellä.


Tulostettava versio

 


© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Julkaistu 5.10.2010