Rannikon kalojen lisääntymisalueet (VELMUn osahanke)

Hankkeessa kehitetään rannikon olosuhteisiin soveltuvia menetelmiä kalojen lisääntymisalueiden kartoittamiseksi ja tuotetaan karttatietoa lisääntymisalueista.

Matalat hiekkarannat ovat tyypillisiä kehitys- ja kasvualueita siianpoikasille. Kuvan hiekkasärkän molemmin puolin tavattiin siianpoikasia, mutta läheskään kaikilla hiekkarannoilla ei kuitenkaan ole siianpoikasia. Yritämme selvittää miksi. Kuva: Lauri Urho

Kalojen lisääntymisalueet ovat yleensä suppeita ja ratkaisevassa asemassa kalakannan koon kannalta. Ne ovat usein myös herkkiä erilaisten ympäristömuutosten vaikutuksille. Vesi- ja ranta-alueita muuttavassa toiminnassa ja sen suunnittelussa kalojen lisääntymisalueet tulisi ottaa huomioon, koska ne ovat kalakannan perusta.

Tässä hankkeessa, joka on osa VELMU-inventointiohjelmaa

• kartoitetaan kalojen lisääntymisalueita rannikolla ja kehitetään kustannustehokkaita kartoitusmenetelmiä
• verrataan ja kehitetään kartoituksessa käytettäviä pyyntimenetelmiä
• tuotetaan maastoinventoinnein ja kaukokartoitusmenetelmiä käyttäen tietoa ensisijaisesti taloudellisesti hyödynnettävien kalojen kutu- ja poikasalueista
• tuotetaan näytteenotoilla varmennettujen lisääntymisalueiden sekä ympäristötietojen perusteella karttoja kalojen lisääntymisen painopistealueista alueellisesti. Mallinnuksen avulla karttoja voidaan yleistää myös koko rannikkoalueelle.

Ajankohtaista

Poikaspyyntejä tehdään muun muassa Gulf-Olympia -poikasnoutimella.

• Kesällä 2013 kalojen lisääntymisalueiden kartoituksia tehdään Suomen itäisellä ja läntisellä rannikkoalueella. Kymenlaakson merialueella kartoituksia tehdään yhteistyössä suomalais-venäläisessä TOPCONS -hankkeessa. Selkämeren ja Merenkurkun kartoituksissa kartoitetaan pääasiassa kuhan, ahvenen ja silakan pienpoikasten esiintymistä. Itäisellä Suomenlahdella etsitään myös silakan ja ahvenen mätiä sekä vastakuorituneita siian poikasia. Kampelan ja piikkikampelan osalta poikasnuottauksia jatketaan Suomenlahdella ja Saaristomerellä.
• Osana MARISPLAN -hanketta jatketaan veden lämpötilakehityksen seuraamista eri rannikkoalueilla. Kahden metrin syvyyteen on asetettu jatkuvatoimisia lämpötilamittareita, jotka tallentavat veden lämpötilan. 
• Merikutuisen siian lisääntymisalueiden kartoittamiseen liittyvät INTERSIK ja NORRSIK -hankkeet ovat päättyneet ja tulokset valmistuneet.
• NANNUT -hankkeessa on valmistunut menetelmäohjeisto rannikon taloudellisesti hyödyntämättömien kalalajien lisääntymis- ja esiintymisalueiden kartoittamiseksi.

Kuoriutuivatko siianpoikaset liian aikaisin leutojen talvien jälkeen? Tutkimuksessa pyritään selvittämään kärsiikö merikutuisen siian lisääntyminen lämpimistä talvista. Entä miten käy siikasaaliiden? Kuva: Lauri Urho

Sivu päivitetty 13.5.2013 LV, VM

Vastaava tutkija

Antti Lappalainen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Viikinkaari 4, PL 2, 00791 Helsinki
etunimi.sukunimi@rktl.fi

Muita tutkijoita: Varpu Mitikka, Meri Kallasvuo, Lauri Urho, Heikki Auvinen, Lari Veneranta

Hankkeen kesto: 2004-2015

Suojaiset, lämpimät, matalahkot alueet ovat hyviä kasvualueita varsinkin ahvenen, hauen, lahnan, mateen ja eräiden muiden sisävesilajien poikasille. Tutkimme mm. miksi tämä ranta tuottaa mateen- ja särjenpoikasia, mutta jokin toinen ranta lähistöllä ei? Kuva: Lauri Urho

Tulostettava versio