Merkintämenetelmiä

Merkintämenetelmiä on kahta päätyyppiä. Ryhmämerkinnässä jokainen ryhmään, esimerkiksi istutuserään, kuuluva kala saa samanlaisen merkin. Yksilömerkinnässä kalat saavat yksilöivän merkin. Jokainen kalayksilö voidaan tunnistaa merkissä olevan koodin tai numeron perusteella vuosienkin kuluttua merkinnästä. Molemmat merkkityypit voivat olla ulkoisia tai sisäisiä.

Ohessa lyhyt esittely näistä menetelmistä:

Carlin-merkintä, T-ankkurimerkintä, Nuolimerkintä, Värimerkintä, Kuonomerkintä, Tatuointi, Eväleikkaus, Kudosvärjäys, Radiotelemetria, Ultraäänitelemetria, Data Storage –merkintä

Carlin-merkintä

Carlin-merkki on yksilöivällä koodilla varustettu muovinen lipuke. Se kiinnitetään ohuella metalli- tai muovilangalla kalan selkälihakseen selkäevän kohdalle. Merkintätutkimuksen tulokset perustuvat kalastajien löytämiin ja palauttamiin merkkeihin.

Carlin-merkintä on yleisimmin käytetty yksilömerkintämenetelmä Suomessa. Eniten sitä on käytetty lohikalojen vaellustutkimuksissa, mutta menetelmä sopii muillekin suomalaisille lajeille, kunhan kala on riittävän suuri. Lohen tulee olla pituudeltaan vähintään 14 cm, meritaimenen 18 ja järvitaimenen 20 cm.

T-ankkurimerkintä

Yksilöivällä koodilla ja palautusosoitteella varustettu muovinen merkki, joka ankkuroidaan t-osallakalan selkälihakseenselkäevän ruotojen taakse. Palautuu kalastajilta samalla lailla kuin perinteinen Carlin-merkkikin. Otettu käyttöön uutena, osittain Carlin-merkin korvaavana menetelmänä. Käytetty lohen, taimenen, siian ja vimman merkinnöissä.

Nuolimerkintä

Nuolimerkinnässä kalan selkäevän alapuolelle asennetaan yksilöivä, muovinen nuolimerkki (Dart tag). Merkin väkänen jää selkäevän eväruotojen väliin. Merkkinauha on virtaviivaisesti kalan uintisuuntaan nähden.

Nuolimerkinnällä on Suomessa selvitetty kutuvaelluksella olevien, rysästä vapautettujen lohien eloonjäämistä ja vaellusta. Merkki soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa merkittyjä kaloja pyydystetään ja vapautetaan useita kertoja.

Värimerkintä

Värimerkintä on ryhmämerkintämenetelmä, jossa kalan ihoon ruiskutetaan paineilman avulla veteen sekoitettua fluoresoivaa väriainetta. Värihiukkasia tarttuu kalaan pysyvästi ja ne näkyvät, kun kaloja tarkastellaan pimeässä ultraviolettilampun valossa (kuvassa).

Värimerkintä sopii erityisen hyvin yksikesäisten siianpoikasten merkintään.

Kuonomerkintä

Kuonomerkki on 1,1 mm pitkä teräslangan pätkä, jossa on numeerinen koodi. Ryhmäkoodeja on olemassa satoja tuhansia. Yksilölliseen tunnistukseen on oma koodaustapansa. Kuonomerkki magnetoidaan ja injektoidaan yleensä kalan kuonorustoon. Jopa 1-2 grammaa painavia kaloja voidaan kuonomerkitä. Merkityt kalat voidaan tunnistaa ulkoisesti erityisellä merkinilmaisimella, detektorilla. Detektorin avulla merkki etsitään kalan päästä ja sen koodi luetaan mikroskoopin avulla.

Kuonomerkintä soveltuu kaikille kalalajeille ja myös pienille kaloille. Merkkien pysyvyys on korkea, > 95 %. Kaksi kokenutta henkilöä voi merkitä yhdessä päivässä noin 5000 kalaa. Kuonomerkit ovat halpoja mutta tarvittavat laitteet arvokkaita. Tavallinen kalastaja ei voi tunnistaa merkittyjä kaloja, jonka takia merkintää on aina seurattava tutkimusnäytteiden keruu, jotta merkinnän tuloksia voidaan arvioida.

Tatuointi

Tatuointi on ryhmämerkintämenetelmä, jossa suomuihin ja niitä muodostavaan ihokudokseen aiheutetaan jälki. Tatuointitapoja on useita: kylmä-, kuuma- ja väritatuointi sekä kemiallinen tatuointi. Tatuointijälki näkyy myöhemmin arpena tai pigmenttimuutoksena, ja se kasvaa kalan kasvaessa.

Tatuointi sopii useimmille lajeille ja monen kokoisille poikasille. Menetelmää on käytetty muun muassa lohen poikastuotannon arvioimiseen ja rapujen merkintään.

Eväleikkaus

Eväleikkaus on ryhmämerkintämenetelmä, jolla tarkoitetaan yleisimmin rasvaevän poistoa. Myös muiden evien kärki voidaan poistaa. Eväleikkausmerkki on kenen tahansa havaittavissa.

Eväleikkaus on käyttökelpoinen merkintämenetelmä esimerkiksi, kun halutaan erottaa istutetut ja luonnossa syntyneet kalat toisistaan.

Kudosvärjäys

Kudosvärjäys on ryhmämerkintämenetelmä, jossa käytetään muun muassa alitsariinin punaista väriainetta. Väri liuotetaan veteen, josta se joutuu kalan aineenvaihduntaan ja sitoutuu esimerkiksi kalan päässä olevaan kuulokiveen eli otoliittiin. Värimerkki löytyy fluoresenssimikroskoopin avulla.

Kudosvärjäys sopii vastakuoriutuneiden kalanpoikasten merkintään. Sillä voidaan seurata esimerkiksi istutuksen onnistumista.

Radiotelemetria

Radiotelemetriassa kalaan kiinnitetään radiosignaaleja lähettävä laite. Merkityn kalan liikkeitä seurataan kannettavilla vastaanottimilla tai veteen kiinteästi asennetuilla automaattisilla laitteilla. Signaalit ovat yksilöllisiä, joten samanaikaisesti on mahdollista seurata useita kaloja.

Radiolähettimillä voidaan mitata myös esimerkiksi painetta ja lämpötilaa tai tutkittavan kalan lihasaktiivisuutta ja sydämenlyöntejä.

Lähetin kiinnitetään yleensä kalan selkäevän tyveen. Tarjolla on myös sisäisiä, kalan vatsaonteloon kirurgisesti sijoitettavia radiomerkkejä.

Radiolähetin ei sovi kovin pienten kalojen merkintään. Esimerkiksi sisäisen lähettimen paino saa olla korkeintaan 2,2–5,6 prosenttia kalan painosta. Pienimmät lähettimet ovat vajaan gramman painoisia.

Radiotelemetrian avulla on Suomessa seurattu muun muassa istutettujen taimenten ja niitä istutuspaikan läheisyydessä saalistavia haukia.

Ultraäänitelemetria

Ultraäänimerkinnässä kalan selkäevän tyveen kiinnitetään ultraäänilähetin. Lähetin havaitaan seurantalaitteen eli hydrofonin avulla. Lähettimet erotetaan toisistaan värähtelyn taajuuden perusteella.

Ultraääni kulkee vain vedessä, joten seurantalaitekin on sijoitettava veteen. Signaali ei kuulu, jos seurantalaitteen ja lähettimen välissä on saari tai niemenkärki tai kala on kätkeytyneenä kivikkoon.

Ultraäänitelemetriaa käytetään kalojen liikkeiden ja vaellusreittien selvittämiseen suppeilla alueilla, kuten merenlahdissa tai jokisuissa.

Data Storage -merkintä

Tietoa tallentava Data Storage -merkki on sylinterin muotoinen kelluva kapseli, joka painaa vedessä alle gramman. Merkki kiinnitetään ohuella metallilangalla kalan selkäevän tyveen. Kapseli tallentaa lämpötila- ja painetiedot kerran tunnissa. Paristot kestävät noin vuoden.

Data Storage -merkinnällä on selvitetty muun muassa merivaelluksella olevien lohien vaellusreittejä ja uintisyvyyttä.

Tulostettava versio