Silakan iänmääritys

Merialueillamme silakan kasvu hidastuu tai lakkaa kokonaan vanhemmiten. Pienikin kala voi olla vanha, jos sen kasvu on pysähtynyt. Otoliitti kasvaa kalan koko eliniän, mutta otoliitin reuna-alueen viimeisimmät vuosirenkaat saattavat perinteistä määritysmenetelmää käytettäessä näkyä vain epäselvänä vyöhykkeenä. Juuri tällaisten yksilöiden iänmääritys on ollut ongelmallista. Iänmäärityksen luotettavuutta voidaan parantaa huomattavasti tekemällä otoliiteista värjättyjä leikkeitä, joita on mahdollista tutkia mikroskoopissa 100–400-kertaisella suurennoksella. Kanta-arvioiden tarkentumisen lisäksi uusi iänmääritysmenetelmä tuo uusia näkökulmia; eri vuosien välisiä kasvueroja on mahdollista arvioida aikaisempaa tarkemmin, ja vuorokausirenkaista on mahdollista saada tietoa myös kasvukauden pituudesta.

Iänmääritys kokonaisesta otoliitista

Silakan ikä on perinteisesti määritetty kokonaisista värjäämättömistä otoliiteista laskemalla vuosirenkaat stereomikroskoopin avulla 15–50-kertaisella suurennoksella. Iänmääritykset kokonaisista otoliiteista ovat melko luotettavia noin 7 vuoden ikään asti, tätä vanhemmilla yksilöillä määritykset ovat usein virheellisiä. 13–15 vuotta vanhempia yksilöitä määritetään vain harvoin.

Iänmääritys otoliitin värjätystä poikkileikkauspinnasta

Hidaskasvuisten vanhojen kalojen otoliittien reunavyöhykkeiden vuosirenkaat pystytään useimmiten erottamaan toisistaan värjätyssä otoliittileikkeessä. Reunavyöhykkeeltä saattaa löytyä jopa 15 vuosirengasta. Vanhimmat leikkeiden avulla määritetyt silakat ovat olleet noin 25-vuotiaita. Nuorempiakin silakoita määritettäessä kokonaisesta otoliitista ja leikkeestä saadut tulokset eroavat jonkin verran toisistaan. Yksi syy tähän on valerenkaat – ne on helpompi tunnistaa värjätyistä leikkeistä.

Silakan (pituus 18 cm) otoliitin neutraalipunavärjätty poikkileikkauspinta (yllä) ja osa otoliitin pinnasta suurennettuna (alla). Otoliitista erottuu kahdeksan kasvukautta eli kala on kahdeksan vuoden ikäinen, kun se on pyydetty vuodenvaihteen jälkeen ennen uuden kasvun alkua. Kuvat: Tarja Wiik

Leikkeiden valmistus

Otoliitit asetellaan liikuteltavalle valumuotin pinnalle riveihin suurentavaa videokameraa ja tv-monitoria apuna käyttäen. Otoliittien keskukset eli nukleukset, joiden kohdalta otoliitin kehitys kalojen alkioissa alkoi, asetellaan mahdollisimman tarkkaan samalle linjalle. Muottiin on jo valettu valmiiksi kerros, johon otoliitit on asetettu, ja uusi kerros mustaa polyesterimuovia valetaan otoliittien päälle. Leikkaus tehdään poikkisuunnassa mahdollisimman läheltä otoliitin keskusta, jolloin saadaan varmasti kaikki vuosirenkaat näkyviin. Yhdelle levylle voidaan valaa viiteen asettelulinjaan noin 75 silakan otoliitit. Kuivunut muovilevy kiinnitetään sahaan (Struers Accutom 50 –tarkkuusleikkuri), ja ensimmäinen leikkauslinja kohdistetaan mahdollisimman tarkasti katkaisulaikan reunan kohdalle. Levyä voidaan liikuttaa 5 mikrometrin välein. Levyllä olevia seuraavia leikkauslinjoja ei tarvitse enää kohdistaa manuaalisesti, vaan saha hakee leikkauslinjat itse siihen ohjelmoitujen arvojen mukaisesti.

Sahauksen jälkeen valmiit leikkeet värjätään neutraalipunan ja laimean etikkahapon seoksessa. Happo liuottaa otoliitin pinnasta kalsiumia, jolloin syöpymättä jäävät proteiinikalvot värjäytyvät punaisiksi. Talvikausien aikaiset proteiinikasaumat värjäytyvät voimakkaimmin, ja ne näkyvät värjätyssä pinnassa tummanpunaisina vuosirenkaina.

Huomattavan suurikokoisen silakan (pituus 27,4 cm, paino 119 g) otoliitin neutraalipunavärjätty poikkileikkauspinta (yllä) ja osa otoliitin pinnasta suurennettuna (alla). Tämä yksilö oli myös vanha, arviolta 23-vuotias, mutta osa erityisen suurista silakoista on ollut nopeakasvuisia. Saman mittainen silakka olisi voinut olla myös selvästi alle 10-vuotias. Kuvat: Tarja Wiik

Tulostettava versio