Meritaimenkantojen tila

Meritaimen on lisääntynyt alkujaan lähes kaikissa Suomen Itämeren puoleisissa joissa. Suurin osa luonnonkannoista hävisi 1970-lukuun mennessä etupäässä jokiympäristössä ja kalastuksessa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Alkuperäiseksi katsottu mereen vaeltava taimenkanta on jäljellä enää alle kymmenessä jokivesistössä. Meritaimen kutee lisäksi ainakin ajoittain noin kahdessakymmenessä Itämeren puoleisessa jokivesistössä. Barentsin meren puolella meritaimenta on Tenojoen ja Näätämöjoen vesistöissä. Rannikkojokien poikastuotantoa seurataan loppukesällä tehtävillä sähkökoekalastuksilla.

Suomen Itämeren puoleiset meritaimenjoet, joissa on todettu luonnonlisääntymistä.

Meritaimenkannat uhanalaisia

Meritaimenjokien luonnontilan heikentymisen ohella suurin uhka meritaimenen luonnonkannoille on verkkokalastuksesta johtuva kova kalastuspaine meressä, mikä on ongelmana erityisesti Pohjanlahdella. Naaraat saavuttavat sukukypsyyskoon (60–65 cm) yleensä vasta kolmen merivuoden jälkeen. Vuonna 2008 meritaimenen alamitta nostettiin 50 senttiin, mikä on lähempänä sukukypsyyskokoa kuin ennen. Kuitenkin vain erittäin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa, koska suurin osa saaliiksi saaduista taimenista pyydetään jo ensimmäisen merivuoden aikana. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä alenneta kalastuksen säätelytoimia tehostamalla, kuten verkkojen silmäkokoa kasvattamalla ja jokisuupyyntiä rajoittamalla. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi verkkojen silmäkoon suurentaminen sekä ajalliset ja alueelliset pyyntirajoitukset. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantaisivat mm. kunnostukset, kalaportaat ja vesiensuojelutoimet. (Linkki: Kalavarat).

Meritaimenkantojen tila syksyllä 2009

Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa.

Ingarskilanjoen meritaimenen luonnonkantaa tuetaan vuosittain istutuksilla, mutta joessa on alkanut pyöriä jo luontainen lisääntymiskierto. Joen kunnostus- ja hoitotyö ovat tuottataneet viime vuosina tulosta. Vuonna 2009 taimenen luonnonpoikasia esiintyi runsaasti kaikilla tutkituilla koealoilla ja poikastiheydet olivat ennätyksellisen suuria. Parhailla koealoilla poikastiheys oli reilusti yli 100 poikasta/100 neliömetriä. Vuonna 2009 Ingarsilajoen luonnonpoikasia pyydettiin 200 yksilöä Laukaan kalanviljelylaitokselle kasvatettavaksi emokaloksi. 

Mankinjoelta ja Espoonjoelta löytyi syksyllä 2009 kohtalaisen runsaasti luonnonpoikasia. Tehtyjen DNA-selvitysten perusteella Mankinjoen kannan erittäin runsas geneettinen muuntelu sekä Espoonjoen nousuesteen yläpuolisen kannan mahdollinen alkuperäisyys tekevät alueen taimenkannasta geneettisesti arvokkaan. 

Sipoonjoen suurimmasta sivupurosta Byabäckenistä ei vuonna 2009 löytynyt taimenen luonnonpoikasia. Sen sijaan Byabäckeniin laskevasta Ritosbäckenistä poikasia löytyi. 

Urpalanjoen suomenpuoleisista koskissa ei vuonna 2009 tehty sähkökalastuksia. Syksyllä 2008 tehdyissä sähkökalastuksissa ei löydetty taimenia, joskin niitä esiintynee vielä joen venäjänpuoleisella alaosalla.

Viipurinlahteen laskevassa Mustajoessa on Suomen puolella havaittu 2000-luvulla taimenen lisääntymistä.

Luonnossa syntyneiden kesänvanhojen taimenenpoikasten määrät Ingarskilanjoen pääuoman koealoilla vuosina 2001-2009.

Saaristomeren rannikon joissa tavatuista taimenista on 2000-luvulla tehty geneettisiä tutkimuksia. Niiden perusteella todennäköisesti alkuperäinen meriyhteydessä oleva taimenkanta on jäljellä Kiskonjoen alaosaan laskevan Perniönjoen vesistössä ja sekoittuneet kannat Paimionjoen ja Uskelanjoen vesistöissä. Vuodelta 2008 näistä joista ei ole sähkökalastustietoja.

Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia. Syksyllä 2008 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla selvästi edellisvuosia enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on hyvin suuri, jos poikastuotantoa ei voida nykyisestä oleellisesti lisätä.

Luonnossa syntyneiden kesänvanhojen taimenenpoikasten määrät Isojoen koealoilla vuosina 1995—2009.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa taimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään hyvin epävarmaa. Joen pääuomaan on istutettu yksivuotiaita jokipoikasia ja kaksivuotiaita vaelluspoikasia ja sivupuroihin esikasvatettuja poikasia. Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä vain muutamista alaosan koskista.

Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu vuosittain joki- ja vaelluspoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta viime vuosien tuloksien perusteella myönteinen kehitys on taittunut. Syksyn 2009 sähkökalastuksissa kesänvanhojen luonnonpoikasten tiheyksien havaittiin kuitenkin nousseen kaikissa koekalastetuissa sivujoissa.

Tornionjoen alaosalla toteutettavan vaelluspoikaspyynnin perusteella koko Tornionjoen vesistö tuottaa nykyisin noin 10 000 taimenen luonnossa syntynyttä vaelluspoikasta. Tämä on vain noin 10 prosenttia Tornionjoen arvioidusta meritaimenen vaelluspoikastuotantopotentiaalista. Poikasistutusten runsauteen nähden myös istutusperäisten vaelluspoikasten määrät ovat jääneet alhaisiksi.

Tornionjoen meritaimenkannan tilaa käsitellään sivustolla:Tornionjoen lohi ja meritaimen.

Vähäistä luonnon lisääntymistä myös muutamissa muissa joissa

Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.

Vantaanjoessa meritaimen lisääntyy satunnaisesti alaosan koskissa ja muutamissa sivupuroissa. Vuosina 2004–2009 useista pääuoman koskista on löytynyt pieniä määriä kesänvanhoja poikasia. Alimmassa sivupurossa, Longinojassa poikastiheydet ovat kuitenkin olleet ilahduttavan suuria.

Kymijoesta on tavattu vuosittain pieniä määriä meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia. Joki soveltuu suuren kokonsa vuoksi selvästi paremmin lohen luonnontuotantoon.

Merikarvianjoessa ja Kiiminkijoessa on todettu vuosittain meritaimenen pienimuotoista lisääntymistä.

Lisätietoa:

Ingarskilajoen ja Isojoen taimenkantojen vertailu (artikkeli)

Ingarskilajoen ja Isojoen taimenen tuotto ja kasvu (posteri)

Tulostettava versio