Siian onginta - tutkimustuloksia Uudenmaan rannikolta Siian onkijat kansoittavat keväällä ensimmäisiä jäistä vapautuneita etelärannikon merenrantoja. Otollisin aika alkaa huhtikuussa kevään etenemisestä riippuen ja päättyy pian vapun jälkeen vesien lämmetessä. Välineenä on pohjaonki, jossa pieni koukku, paino ja syöttinä kiemurteleva onkimato. Liukupainon käyttö edesauttaa varovaisen siian tarttumista koukkuun.
 |
| Siian ongintaa keväisillä silokallioilla. |
Siian onkijoiden saaliskaloista kerättiin näytteitä vuosina 2000-2003
Verkkokalastajien pyytämiin siikoihin verrattuna onkisiiat ovat pieniä, keskipituudeltaan 35-38 cm. Verkoilla saadaan keskimäärin 45 cm:n siikoja, jos verkon solmuväli on 45-50 mm. Nuorimmat ongella saadut yksilöt ovat olleet 2-vuotiaita, mutta enemmistö on 4-6-vuotiaita. Onkisaalis antaa varsin hyvän kuvan siitä, minkä kokoisia tämän ikäiset siiat meressä ovat. Verkko taas valikoi tietyn kokoista kalaa, jolloin nuorista kaloista jäävät verkon silmiin vain suurimmat.
Siikojen kasvunopeudessa on suurta vaihtelua. Viiden ja kuuden vuoden ikäiset siiat saattavat lähestyä jo kilon painoa, mutta joukossa on myös yksilöitä, jotka vielä 8-10 vuoden iässä painavat alle 500 g. Vanhat ja kookkaat siiat ovat merialueellamme harvinaisuuksia, koska verkkokalastus on tehokasta.
Valtaosa onkijoiden saamista siioista on peräisin istutuksista. Uudenmaan rannikolle vuosittain istutettujen siianpoikasten määrä on vaihdellut 1990 – luvun lopulla 300000:n ja miljoonan välillä. Kymen rannikolle siikaa on istutettu jopa kaksin verroin. Pääosa istukkaista on vaellussiikaa, mutta osa Uudenmaan istutuksista on Hangon merialueelta peräisin olevaa saaristosiikaa, joka ei ole aivan yhtä nopeakasvuinen kuin vaellussiika. Saaristosiian osuus Uudenmaan rannikon istutuksista on ollut nyt pyyntikokoon tulevissa vuosiluokissa 8-11 %. Onkisaaliista tulee olemaan tänä keväänä noin 14 % saaristosiikaa. On mahdollista, että Helsingin ja Espoon saaristoissa on myös luonnonvaraisesti lisääntyvä harvalukuinen siikakanta. Ulkonäön perusteella ei näitä saman lajin eri muotoja pysty erottamaan toisistaan.
Onkisaaliissa esiintyvien siikojen vertailua.
Lisätietoja:
Outi Heikinheimo
Jukka Mikkola
Kalle Sundman
 Tulostettava versio
|
