Lohikantojen tila

Tenojoki

Tenojoki on yksi maailman merkittävimpiä Atlantin lohen lisääntymisjokia. Joen lohikannoilla on suuri merkitys paikallisille asukkaille, jotka pyytävät lohta niin perinteisillä pyydyksillä kuin vapavälineilläkin. Toisaalta Tenojoki on myös maamme suosituimpia virkistyskalastuskohteita, jossa vierailee vuosittain jopa 10000 ulkopaikkakuntalaista kalastajaa. Joen suuren merkityksen ja kovan kalastuspaineen takia lohikantojen tilaa ja kehitystä seurataan tarkasti, jotta lohikannat säilyisivät elinvoimaisina tulevaisuudessakin. Tenojoen lohikantojen aktiivinen seuranta aloitettiin jo 1970-luvulla ja seurantaa jatketaan vuosittain.

Jokipoikastiheydet

Tenojoen vesistön jokipoikastiheydet (yksilöä/100m²) vaihtelevat vuosien välillä, mutta selvää laskevaa tai nousevaa pitkäaikaismuutosta ei ole havaittavissa. Hyvät, kohtalaiset ja heikot vuosiluokat seuraavat toisiaan melko säännönmukaisin väliajoin.

Suuret kesänvanhojen (0+) poikasten tiheydet kertovat lisääntymisen onnistuneen hyvin 2000-luvun alkuvuosina. Tämä johtui pääasiassa runsaista kutukalojen määristä. Vuoden 2004 vähäinen kutukalamäärä heijastui kuitenkin kesänvanhojen poikasten tiheyksien laskuna vuonna 2005. Vuonna 2006 kesänvanhojen lohenpoikasten tiheydet kääntyivät jälleen kasvuun. Vuosina 2007-2008 kesänvanhojen poikasten tiheydet olivat vuoden 2006 tasolla. Vanhempien lohenpoikasten (>0+) keskitiheys jäi kaudella 2008 pienimmäksi koko 2000-luvulla ja väheni noin 50 % vuoteen 2007 verrattuna.

Suuret jokipoikastiheydet ovat hyvien vaelluspoikasvuosien edellytys. Runsaat vaelluspoikasmäärät puolestaan edesauttavat hyvien nousulohivuosien syntymistä.

Kaksivuotias, noin kymmensenttinen lohen jokipoikanen. Kuva: Panu Orell.

Tenojoen pääuoman kaikkien sähkökalastusalueiden jokipoikasten keskitiheys vuosina 1979-2008. 0+ tarkoittaa kesänvanhoja poikasia ja >0+ vanhempia poikasia.

Saalis ja nousukannan rakenne

Tenojoesta pyydetty lohisaalis vaihtelee suuresti vuosien välillä, mutta vaihtelu on samantyyppistä kuin jokipoikastenkin kohdalla. Selvää laskevaa tai nousevaa pitkäaikaismuutosta ei ole havaittavissa, vaan hyvät, kohtalaiset ja heikot vuodet seuraavat toisiaan. Edelliset saaliin huippuvuodet osuivat vuosille 2000-2002. Tämän jälkeen saaliit vähenivät vuoteen 2004 saakka, jolloin Tenojoesta saatiin yli kolmekymmenvuotisen tilastoimisjakson heikoin lohisaalis (70 t). Vuodesta 2005 lähtien Tenojoen lohisaalis on ollut lievässä kasvussa. Kalastuskauden 2008 tilastoitu lohisaalis (120 t) oli 20% edellistä vuotta parempi.

Tenojoen vesistöstä pyydetty kokonaissaalis (kg) jaoteltuna Suomen ja Norjan puolen osuuksiin vuosina 1972-2008.

Vaikka Tenojoesta saadaan runsaasti isoja kahden-viiden merivuoden lohia, muodostavat yhden merivuoden (titti, 1 SW) kalat kappalemääräisen saaliin enemmistön. Eri meri-ikäryhmien saalisosuudet vaihtelevat kuitenkin melkoisesti vuosien välillä. Tittien osuus saaliista on ollut keskimäärin 60-70 %, mutta joinakin vuosina niiden osuus on ollut jopa 80 %. Kalastuskausilla 2007-2008 tittien osuus saaliskaloissa oli poikkeuksellisen vähäinen, vain noin 20 %. Vuonna 2007 saalislohissa oli eniten (44 %) kahden merivuoden (2SW) ja kalastuskaudella 2008 kolmen merivuoden (3SW) lohia (41 %). Huomionarvoista viime vuosien yleisessä kehityksessä on ollut toiselle kudulleen nousevien lohien (PS) osuuden merkittävä kasvu.

Eri meri-ikäryhmien (1 SW=yhden vuoden meressä viettänyt lohi, 2 SW= kaksi vuotta meressä viettänyt jne. PS=uudelleenkutija.) osuudet Tenojoen vuosittaisesta lohisaaliista vuosina 1972-2008.

Näätämöjoki

Näätämöjoki on Tenojoen ohella sekä Suomen että Norjan merkittävimpiä lohijokia. Joki on suosittu virkistyskalastajien keskuudessa, etenkin sen Norjan puoleinen osa. Lohikantoja hyödynnetään voimakkaasti ja lisääntymään pääsevien lohien määrä jää toisinaan alhaiseksi, varsinkin joen Suomen puoleisella osalla. Näätämöjoen lohikantojen tilaa on seurattu vuosittain 1970-luvulta alkaen.

Jokipoikastiheydet

Näätämöjoen jokipoikastiheydet ovat Suomen puolella olleet selvästi heikommat kuin Norjan puoleisella osalla. Ero on erittäin merkittävä varsinkin isompien lohenpoikasten (>0+) kohdalla. Vähäiset poikastiheydet kertovat lohenpyynnin olevan erittäin voimakasta, jolloin emokaloja selviytyy kutualueille liian vähän.

Näätämöjoen Suomen puoleisella osalla 2000-luvun alussa nousuun kääntynyt kesänvanhojen poikasten (0+) tiheys taittui laskuun vuonna 2004 ja lasku jatkui myös vuonna 2005. Vuonna 2006 Näätämöjoen Suomen puoleisen osan lohenpoikastiheydet kääntyivät jälleen nousuun, mikä jatkui edelleen kesällä 2007. Vuonna 2008 kesänvanhojen poikasten tiheys Suomen puolella laski edelliseen vuoteen verrattuna, mutta vanhempien poikasten tiheys kasvoi. Norjan puolella kesänvanhojen poikasten tiheys laski, mutta vanhempien poikasten tiheys kasvoi vuonna 2008 edeltävään vuoteen verrattuna.

Kesänvanhojen poikasten heikot tiheydet erityisesti Norjassa voivat osittain johtua koekalastuspaikkojen valinnasta. Kutualueiden läheiset, pienille poikasille soveliaat elinympäristöt ovat todennäköisesti aliedustettuja.

Näätämöjoen Suomen puoleisten sähkökoekalastualueiden jokipoikasten keskitiheydet vuosina 1990-2008.

Näätämöjoen Norjan puoleisten sähkökoekalastualueiden jokipoikasten keskitiheydet vuosina 1990-2008.

Saalismäärät ja nousukannan rakenne

Näätämöjoen vuosittainen lohisaalis on ollut 3-15 tonnia. Suomen puolelta on saatu noin 1-4,5 tonnia lohta eli noin neljännes koko vesistön lohisaaliista. Joen Norjan puoleiselta alajuoksulta (Neiden) on saatu vuosittain 3-13 tonnia lohta, josta virkistyskalastajien osuus on ollut 50-80%.

Vuoden 2006 erittäin hyvän lohisaaliin (12 tonnia) jälkeen Näätämöjoen saalis pieneni, mutta kalastuskaudella 2008 tilastoitiin taas 9,5 tonnin lohisaalis, joka on suurempi kuin pitkän ajanjakson keskisaalis (8,5 tonnia). Kaudella 2008 Suomen puolen lohisaalis oli 2,2 tonnia.

Näätämöjoen vesistöstä pyydetty kokonaissaalis (kg) jaoteltuna Suomen ja Norjan puolen osuuksiin vuosina 1972-2008.

Yhden merivuoden lohet (1 SW) muodostavat kappalemääräisen saaliin enemmistön Näätämöjoella, aivan kuten Tenolla. Useamman merivuoden lohien osuus kokonaissaaliista on kuitenkin keskimäärin 35 %. Suuria, neljän merivuoden (4 SW) lohia Näätämöjoesta sadaan melko vähän, vuosittain vain muutamia kappaleita. Tenojoen erikoisuuksiin kuuluvia viiden merivuoden lohia ei Näätämöjoella tavata käytännössä lainkaan. Myös uudelleenkutijoiden (PS) osuus lohisaalista on varsin vähäinen, joskin niiden osuus kasvoi merkittävästi vuonna 2008.

Eri meri-ikäryhmien (SW) osuudet Näätämöjoen vuosittaisesta lohisaaliista vuosina 1975-2008.

Tulostettava versio