Utsjoen lohien vedenalainen videoseuranta

Tarkoitus ja menetelmät

Utsjoen lohien vedenalainen videoseuranta on osa kansainvälistä Laks i nord- projektia, jonka tarkoituksena on arvioida pohjoisten lohikantojen tilaa Suomessa, Norjassa ja Venäjällä. Projektissa keskitytään erityisesti lohen merivaiheen tutkimukseen ja siihen tähtää omalta osaltaan myös Utsjoen vedenalainen videoseuranta. Laks i Nord projekti päättyi vuoden 2010 lopussa, mutta videoseurantaa jatketaan myös vuosina 2011-2012.

Utsjoen videoseurannan päätarkoituksena on laskea joesta kohti merta laskeutuvien vaelluspoikasten ja jokeen nousevien kutukypsien nousulohien määrä vuosittain. Vaelluspoikasten ja nousulohien lukumääräsuhteiden perusteella arvioidaan joen tuottamien vaelluspoikasten meriselviytyvyyttä aikuisiksi nousulohiksi. Videoseurannalla kerätään lisäksi arvokasta tietoa vaelluspoikasten ja nousulohien vaelluskäyttäytymisestä, vaelluksien ajoittumisesta sekä Utsjoen lohikantojen tilasta.  

Utsjoen vaelluspoikaset eli smoltit vaeltavat kesä-heinäkuussa Jäämerelle, missä ne ”tankkaavat” itsensä kutukuntoon 1-5 vuodessa. Kuva: Panu Orell.

Nousulohien vaellus on Utsjoessa vilkkaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Tällöin videokameroiden ohi voi yhden vuorokauden aikana uida jopa 500 lohta. Kuva: Panu Orell.

Utsjoen videoseuranta toteutetaan vuosittain kahdeksalla vedenalaisella kameralla, jotka asennetaan Utsjokisuun tuntumaan vaelluspoikasten ja nousulohien käyttämälle vaellusväylälle. Videoseuranta aloitetaan toukokuun lopussa ja sitä jatketaan ympäri vuorokauden elokuun loppuun asti. Tämä aika kattaa käytännössä sekä vaelluspoikasten että nousulohien koko vaellusjaksot.

Utsjoen videoseurantapaikan jokiuoman ja maantiesillan poikkileikkaus (A) ja siltapilarien väliin jäävän keskiuoman poikkileikkaus (B). Alemman kuvan nuolet kuvaavat kameroiden sijaintia ja kuvaussuuntaa. Vasemman laidan mitta-asteikko kuvaa veden syvyyttä.

Tuloksia vuosilta 2002-2010

Utsjoen vaelluspoikasmäärät ovat vaihdelleet noin 8500 ja 26000 yksilön välillä seitsemänvuotisen seurannan aikana. Vuosien 2002-2004 ja 2006-2008 tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia, sillä kuvausjaksot (kesäkuu-elokuu) olivat tällöin samanpituiset ja kattoivat smolttien koko vaellusjaksot. Kaudella 2005 voimakas kevättulva siirsi kameroiden asentamisen juhannukseen asti, johon mennessä suurin osa smolteista oli todennäköisesti jo vaeltanut. Kauden 2005 vaelluspoikasmäärä olikin todennäköisesti 3-4 kertaa havaittua (12150 yksilöä) suurempi.

Utsjoen videoseurannassa havaitut vaelluspoikasmäärät vuosina 2002-2010. Vuoden 2005 aineisto on puutteellinen kameroiden myöhäisestä asentamisajankohdasta johtuen.

Utsjokeen nousevien lohien määrä on vaihdellut voimakkaasti tutkimusjakson aikana. Heikkona lohivuotena 2004 Utsjokeen nousi ainoastaan 1300 lohta, kun taas kaudella 2006 nousulohien määrä oli lähes 6700 yksilöä. Kauden 2005 nousulohimäärä (2746) on aliarvio, sillä voimakkaan kevättulvan takia videokamerat saatiin Utsjokeen vasta juhannuksena ja näin ollen kesäkuun alkupuolen nousulohet jäivät kokonaan kuvaamatta. Todennäköisesti vuoden 2005 kokonaislohimäärä oli lähempänä 3500-4000 yksilöä.

Suurin osa (85-98 %) vuosittain Utsjokeen nousevista lohista on yhden merivuoden pikkulohia eli tittejä. Isompien, useamman merivuoden lohien osuus on tutkimusvuosina vaihdellut 2-15 % välillä. Videoseurannan perusteella lasketut ikäryhmäosuudet ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia, sillä lohien koonmääritys perustuu vain silmämääräiseen arviontiin, eikä varsinaisiin mittauksiin. Utsjoen saalisnäytteenoton perusteella pikkulohien määrä tulee videoseurannassa yliarvioiduksi ja isompien lohien määrä puolestaan aliarvioiduksi. Ongelma korostuu vuosina, jolloin Utsjokeen nousee runsaasti uudelleenkutijoita ja pieniä kahden merivuoden lohia.

Utsjoen videoseurannassa havaitut nousulohimäärät vuosina 2002-2010. Vuoden 2005 aineisto on puutteellinen kameroiden myöhäisestä asentamisajankohdasta johtuen.

Lisätietoja:

Tutkija Panu Orell

Tulostettava versio