Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
In English | På svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  
Etusivu Riista Poro Kala Vesiviljely Talous ja yhteiskunta Tilastot Julkaisut RKTL Yhteystiedot Sähköiset palvelut

Kalavarojen arviointi:
» Itämeren lohi ja taimen 
» Tornionjoen lohi ja meritaimen 
  •Lohikannan tila Tornionjoessa
  •Tornionjoen nousulohien kaikuluotaus 
  •Meritaimenkantojen tila Tornionjoessa
  •Tornionjoen vesistön potentiaaliset meritaimensivujoet
  •Meritaimentutkimusta Äkäs- ja Kuerjoella
  •Keskeisiä tutkimusmenetelmiä
  •Laskuri lohen painon ja pituuden arviointiin
» Simojoen lohi 
» Teno- ja Näätämöjoen lohi ja meritaimen 
» Suomenlahden siika 
» Pohjanlahden siika
» Silakka, kilohaili, turska ja kampela
» Merialueen kuha, ahven ja hauki 
» Muikku
» Inarijärven kalakannat 
» Kalantutkimuksen sanastoa
» Iänmääritys ja suomuarkisto 
» Kalamerkintä
» Kalatalouden EU-tiedonkeruu
» Biologisen tiedon käytön tehostaminen kalakantojen arvioinnissa

Keskeisiä tutkimusmenetelmiä

Sähkökalastuksilla seurataan jokipoikasmääriä

Sähkökalastukset tehdään elo-syyskuussa ja koealaverkosto kattaa Tornion- Muonionjoen koko pituudeltaan, Könkämäenon ja Lätäsenon sekä muutamia keskeisiä suomenpuoleisia sivujokia. Vuosittain sähkökalastetaan vesistön suomenpuoleisissa pääuomissa noin 60 vakiokoealaa ja viidessä sivujoessa yhteensä noin 30 vakiokoealaa. Ruotsinpuoleisella Tornionjoella vastaavanlaisista vuosittaisista sähkökalastuksista vastaa Ruotsin kalastuslaitos.

Tornionjoen vesistön suomenpuoleiset sähkökalastusalueet. Pääuoman vakiokoealat on merkitty punaisilla ja sivujokien vakiokoealat vihreillä nuolilla.

Sähkökalastus perustuu veteen muodostettuun tasavirtakenttään. Tämä saadaan aikaan sähkökalastuslaitteiden muuntajan, virtalähteen, positiivisen elektrodin (anodi) ja negatiivisen elektrodin (katodi) avulla. Sähkökentän vaikutuspiiriissä kalan pään ja pyrstön välille muodostuu jännite-ero, mikä aiheuttaa kalalle pakkouintireaktion kohti anodia. Kalan saavuttua riittävän lähelle se taintuu hetkellisesti ja nousee pintaan, jolloin se on helppo haavita tarkempaa tutkimista varten.

Sähkökalastusryhmä Lätäsenolla. Kuva Sami Nerg.

 

Pyydetyt kalat nukutetaan, jonka jälkeen ne lasketaan, mitataan ja punnitaan. Osasta kaloista määritetään lisäksi sukupuoli sekä otetaan suomunäyte ja muita mahdollisia näytteitä. Käsittelyn jälkeen kalat laitetaan virkoamaan hapekkaaseen veteen. Virottuaan kalat vapautetaan takaisin pyyntialueelle. Sähkökalastuksessa saadaan saaliiksi lohen ja taimen poikasten lisäksi myös muita kalalajeja, kuten harjuksia, kivi- ja kirjoeväsimppusimppuja, mutuja ja kivennuoliaisia.

Osa koekalastusalueista kalastetaan peräkkäin useita kertoja ilman, että kaloja vapautetaan pyyntikertojen välissä. Eri kalastuskertojen kalamäärien perusteella lasketaan pyydystettävyysarvo, jonka avulla voidaan tarkemmin arvioida alueella olevien kalojen kokonaismäärä ja edelleen kalatiheys tiettyä pinta-alaa kohden.

Koealalta saatujen kalojen määrät ja tiedot kirjataan tarkasti ylös, minkä jälkeen ne vapautetaan takaisin pyyntipaikalle. Kuva Ville Vähä.

Sähkökalastus soveltuu parhaiten kalanpoikasten pyyntiin, eikä suurempia kaloja saada kiinni kuin poikkeustapauksissa. Kuvassa oleva vajaa puoli kiloinen taimen jäi tutkijoiden haaviin Tornionjoen yläsosalla, Könkämäenolla. Kuva Teppo Komulainen

Vaelluspoikaspyynti Kivirannalla

Lohen ja meritaimenen vaelluspoikasia on pyydetty vuodesta 1991 lähtien tarkoitusta varten kehitetyllä rysällä Tornion kaupungin pohjoispuolella, noin 5 km jokisuusta pohjoiseen. Joen leveys pyyntipaikalla on noin 800 metriä, josta rysä kattaa noin kahdeksasosan. Tornion Kivirannan rysä on sekä saalismääriltään että kooltaan suurin Itämeren alueella tehtävä lohen ja meritaimenen vaelluspoikaspyynti. Esimerkiksi vuonna 2008 saaliiksi saatiin  70 000 lohen ja noin 900 taimenen vaelluspoikasta.

Lohen ja meritaimenen vaelluspoikaspyyntiin käytettävässä havasrysässä on ylävirtaan avautuvat 100 metriä pitkät aidat, jotka ohjaavat kalat rysän perässä olevan nielun kautta kalapesiin. Kuva Ville Vähä.

Kalapesät ovat rysän perässä olevalla ponttoonilautalla. Kaksi suurta kalapesää mahdollistaa saaliin jakamisen, mikä sekä helpottaa kalojen käsittelyä että varmistaa kalojen säilymisen hyväkuntoisina. Kuva Ville Vähä.

Rysä koetaan yleensä kerran vuorokaudessa, mutta runsaiden saaliiden aikana koentaväliä joudutaan tihentämään. Kalojen käsittely tehdään kiertovesijäähdytetyssä hapetetussa vesialtaassa. Nukutetuista kaloista otetaan pituus- ja painotiedot, niiden alkuperä tunnistetaan ja lasketaan määrät. Osalta kaloista myös määritetään sukupuoli, otetaan suomunäyte ja muita tarvittavia näytteitä. Käsittelyn jälkeen kalat laitetaan virkoamaan rysän perällä oleviin sumppuihin. Virkoamisen jälkeen kalat päästetään takaisin jatkamaan vaellustaan merta kohden.

Kalojen käsittelyä lautalla. Mittaamisen ja punnitsemisen lisäksi kaloista otetaan erilaisia näytteitä sekä tehdään carlin- ja nauhamerkintöjä. Kuva Ville Vähä.

Runsaat saaliit mahdollistavat myös mittavat merkinnät lohen ja meritaimenen luonnossa syntyneillä vaelluspoikasilla. Merkinnöillä saadaan tärkeää tietoa mm. kalojen vaelluksista, kasvusta ja kuolevuudesta sekä istutusten kannattavuudesta. Merkintätutkimuksen onnistuminen on täysin riippuvainen kalastajien avusta. Siten on tärkeää, että kalastajat palauttavat löytämänsä merkit ja ilmoittavat kalojen tiedot mahdollisimman tarkasti. Palautusohjeet: http://www.rktl.fi/kala/kalavarat/kalamerkinta/palauta_kalamerkit/

Tornionjoesta pyydetty luonnossa syntynyt meritaimenen poikanen saa Carlin-merkin mukaansa merivaellukselle. Kuva Ville Vähä.

Rysän pyydystettävyyden selvittämiseksi osalle saaduista lohista ja taimenista laitetaan selkäevän tyveen muovinen nauhamerkki (streamer tag), jossa on yksilöllinen koodi. Nauhamerkityt kalat kuljetetaan veneellä noin 5 km ylävirtaan vapautettavaksi. Takaisin rysään joutuneiden merkittyjen poikasten osuudesta voidaan arvioida kuinka suuri osuus kaikista mereen vaeltavista lohen ja meritaimenen vaelluspoikasista joutuu päivittäin pyydykseen.

Läpinäkyvällä nauhamerkillä (streamer tag) merkitty meritaimenen vaelluspoikanen. Kuva Ville Vähä.

Rysän pyydystettävyyden selvittämiseksi nauhamerkittyjä lohen ja meritaimenen poikasia viedään takaisin ylävirtaan veneessä olevassa kalasäiliössä. Kuva Ville Vähä.

Ruuvirysä edustaa uudenlaista tekniikkaa


Amerikkalainen EG. Solutions Inc. kehitti reilu 15 vuotta sitten uudenlaisen tekniikkaan perustuvan pyydyksen alaspäin vaeltavien kalanpoikasten pyytämistä varten. Suomessa kyseinen pyydystyyppi tunnetaan ruuvirysän tai smolttiruuvin nimellä (screw trap). Ruuvirysä on alumiinista ja teräksestä tehty ponttoneilla kelluva kartiomainen pyydys, joka saa pyörimisvoimansa veden virtauksesta. Pyydykseen joutuneet kalat siirtyvät pyörivän rummun sisällä olevien siivekkeiden ohjaamina ruuvin takaosassa sijaitsevaan kalapesään.

Ruuvirysä (screw trap) Muonionjokeen laskevassa Äkäsjoessa pyytämässä merivaellukselle lähteviä meritaimenen poikasia. Kuva Ville Vähä.

Ruuvirysän rumpu pyörittää akselin välityksellä kalapesän perällä olevaa puhdistusrumpua, joka nostaa kalapesään joutuneet roskat yms. pyydyksen ulkopuolelle. Puhdistusmekanismin ansiosta ruuvirysää voidaan pitää pyynnissä myös voimakkaan tulvan ja suuren roskamäärän aikana. Tämä on merkittävä etu, sillä perinteistä havasrysää käytettäessä pyynti joudutaan usein keskeyttämään pahimman tulvan ja roskan keräytymisen aikana, jolloin tutkimustulokset jäävät puutteellisiksi.

Ruuvirysän osat: 1. pyörivä rumpu, 2. kalapesä, 3. puhdistusrumpu, 4. alumiiniponttoonit. Kuva Ville Vähä.

Tornionjoen vesistössä ruuvirysää on käytetty erityisesti sivujokien meritaimenten vaelluspoikastutkimuksissa. Viime vuosina on myös tutkittu ruuvirysän soveltuvuutta merivaellukselle lähtevien siian poikasten pyyntiin.

VIDEOT: Ruuvirysä Tornionjoen alaosalla pyytämässä siian vaelluspoikasia. (wmv 3,7 mb). Ruuvirysän kalapesän puhdistamista. (wmv 3,9 mb). Kuvaus Ville Vähä.

Mädin koehaudonnoilla seurataan M74-oi­re­yh­ty­män aiheuttamaa poikaskuolleisuutta

Tornionjokeen nousseiden lohien ruskuais­pussi­poikas­ten kuol­lei­suut­ta on seu­rat­tu vuo­des­ta 1988 läh­tien. Emo­ka­lat on pyy­det­ty joes­ta syk­syi­sin ja mä­ti on he­del­möi­tyk­sen jäl­keen kulje­tet­tu koehaudon­taan. Vuo­des­ta 1994 lähtien seu­ran­ta on teh­ty emo­koh­tai­ses­ti, näin saadaan tietää sekä M74-oi­re­yh­ty­mäs­tä kär­si­vien emo­jen osuus että yksilökohtaisesti kun­kin emon jäl­ke­läi­sten kuolevuus. Lisätietoa M74-oireyhtymästä http://www.rktl.fi/kala/itameritutkimukset/haitalliset_aineet_ekotoksikologia/itameren_lohen_m74/

Saalisnäytteidenkeruu ja kalastuskyselyt

Saalisnäytteitä Tornionjoelle kudulle nousevista aikuisista lohista kerätään yhteistyössä jokivarren kalastajien ja matkailuyrittäjien kanssa. Kalastajien apu onkin erittäin tärkeää, sillä ilman sitä näytteitä ei saataisi riittävästi eikä kattavasti koko Tornionjoen vesistöalueelta. Suomunäytteen lisäksi kalastajat kirjaavat ylös mm. kalan pituuden, painon, sukupuolen, tarkan pyyntipaikan ja -ajankohdan.

Soudettuun vaappuun erehtynyt parin kilon uroslohi eli kossi. Kuva Ville Vähä.

Suomusta tehtävien määritysten perusteella voidaan sanoa milloin kala on syntynyt (kuoriutunut), kauanko se on ollut joessa ennen vaellustaan mereen, kauanko se on ollut meressä ja mahdollisten kutukertojen määrä. Suomusta nähdään myös onko kyseinen kala luonnonkudusta vai viljelylaitoksessa syntynyt.

Iänmääritys perustuu suomun kasvurenkaisiin, joita syntyy kalan kasvaessa. Esimerkiksi lohen ja meritaimenen poikaset elävät ensimmäiset elinvuotensa niukkaravinteisissa jokivesistöissä, jolloin kasvurenkaat muodostuvat tiheään. Merivaiheessa niiden kasvu paranee huomattavasti, mikä näkyy suomuissa kasvurenkaiden suurempina väleinä.

Molemmissa elinympäristöissä kasvurenkaat muodostuvat talvella tiheämpään kuin kesän kasvukaudella, joten kahden talvitihentymän väli kuvaa yhtä elinvuotta. Kututapahtuma puolestaan näkyy laaja-alaisena kulumana suomun kasvurenkaiden seassa. Lisätietoa kalojen iänmäärityksestä: http://www.rktl.fi/kala/kalavarat/ianmaaritys_suomuarkisto/

Tornionjoen alaosalla perhokalastajia näkee lähinnä kapeissa koskipaikoissa. Ylöspäin mentäessä joki pienenee ja varsinkin latvavesiltä löytyy lukuisia otollisia rannaltakalastuspaikkoja. Kuva Ville Vähä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi Tornionjoen kalasaaliita vuosittain tehtävällä kalastuskyselyllä. Vuodesta 1996 lähtien kysely on suunnattu Tornionjoella yhteisluvan lunastaneille kalastajille. Tornionjoen yhteisluvan on lunastanut viime vuosina keskimäärin 5 000 kalastajaa, joista kyselyn on saanut noin 1500 kalastajaa. Yhteislupa kattaa koko rajajoen vapakalastuksen lukuun ottamatta Könkämäenon yläosaa.

Ylivoimaisesti suosituin kalastusmuoto Tornionjoella on lohen ja taimenen soutu-uistelu. Kuva Pasi Romakkaniemi.

Kaikuluotaus nousukalamäärien arvioinnissa

Ääniaaltoihin perustuva kaikuluotaus soveltuu hyvin kaikenlaisten vedenalaisten kohteiden havainnointiin ja tutkimiseen. Koska kaikuluotaus ei vahingoita tai häiritse havannoitavaa kohdetta, soveltuu se erityisen hyvin esimerkiksi jokeen kudulle nousevien lohien lukumäärän arviointiin. Kehittyneillä lohkokeilakaikuluotaimilla saadaan selville kalan koon lisäksi myös kalan uintisuunta ja nopeus.

Kaikuluotauslinja Simojoella. Kuvassa näkyvät rannan molemmille puolille sijoitetut luotainanturit (1. ja 2.) ja kalojen ohjausta varten pystytetyt aidat (3. ja 4.) Kuva Ville Vähä.

Kuonomerkintä

Kuonomerkki on noin 1,0 mm pitkä ja 0,25 mm paksu magnetoitu teräslangan pätkä, jossa on numeerinen koodi. Kuonomerkki injektoidaan erityisellä merkintälaitteella nukutetun kalan kuonorustoon. Merkityt kalat voidaan myöhemmin tunnistaa merkinilmaisimella (detektorilla) ja merkissä olevan koodi lukea mikroskoopin avulla. Kuonomerkintä on nopea ja edullinen ryhmämerkintämenetelmä, joka soveltuu myös pienikokoisten kalapoikasten merkintään.

Kuonomerkintöjen avulla voidaan esimerkiksi etsiä vastauksia lohen ja meritaimenen poikasvaellusta koskeviin kysymyksiin, kuten lähtevätkö smoltit vaellukselle eri osista jokea eri ikäisinä, kokoisina tai eri ajankohtina?

Nukutettuun lohen vaelluspoikaseen injektoidaan kuonomerkki. Kuva Teppo Komulainen.

SIA-analyysi

SIA-analyysillä (stable isotope analysis) tarkoitetaan pysyvien isotooppien avulla tehtäviä määrityksiä. Pysyvien isotooppien käyttö erilaisissa tutkimuksissa perustuu siihen, että alkuaineiden eri isotooppien suhteet vaihtelevat luonnos­sa. Esimerkiksi lohen poikasen isotooppikoostumukseen vaikuttaa mm. sen elinympäristön olosuhteet, kuten veden kemialliset ominaisuudet ja ravinto. SIA-analyysiä voidaan käyttää esimerkiksi DNA-tutkimuksen rinnalla, tavoitteena erottaa toisistaan joen eri osissa elävien lohien osapopulaatiot.



Tulostettava versio

 


© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Muokattu 28.11.2013