Meritaimenkantojen tila Tornionjoessa

Tornionjoessa tärkeimmät meritaimenen lisääntymisalueet sijaitsevat vesistön keskijuoksun sivujoissa. Suomen puoleisista sivujoista tärkeimpiä ovat Äkäsjoki, Pakajoki, Kangosjoki ja Naamijoki. Lisäksi myös Ruotsin puolella on potentiaalisia meritaimenen lisääntymisjokia.

Meritaimenkannat uhanalaisia

Meritaimenkannat heikentyivät nopeasti viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Tällöin vesistöalueen ojitukset ja kutualueiden perkaukset puunuittoa varten heikensivät lisääntymismahdollisuuksia. Lisäksi synteettisten verkkomateriaalien yleistyminen lisäsi verkkokalastusta ja sen tehoa meritaimenen vaellusalueella Pohjanlahdella.

Uiton loputtua kutujokia on pyritty kunnostamaan ja mm. verkkokalastuksen säätelyllä on pyritty vähentämään nuorten taimenten kalastusta. Meritaimenkatojen elpyminen on kuitenkin ollut jaksottaista ja toisinaan osassa sivujokia ei havaita yhtään merkkiä luonnonkudusta.

Jokipoikasmäärät

Tornionjoen vesistön tärkeimmät meritaimenen lisääntymisalueet sijaitsevat keskijuoksun sivujoissa. Taimenen poikastiheyksiäon seurattu pitkään mm. Paka- ja Äkäsjoella, missä tiheydet ovat olleet muita sivujokia suurempia. Kangos- ja Naamjoessa poikastiheydet ovat olleet koko 2000-luvun pieniä, eikä niissä havaita tapahtuvan luonnonlisääntymistä joka vuosi.

Tornionjoen sivujokien taimenkantoja on jo pitkään tuettu sekä jokipoikas- että vaelluspoikasistutuksin. Sähkökalastuksissa yksivuotiaita istukkaita on tavattu istutusvuonna, mutta seuraavan kesän jälkeen niitä on yleensä löytynyt koskista vain vähän. Myös vaelluspoikaspyynneissä niiden osuus on jäänyt pieneksi.

Paka- ja Äkäsjoen sähkökalastuksissa havaitut kesänvanhojen luonnontaimenten poikastiheydet vuosina 1986-2011. Vuonna 1998 koealojen määrää lisättiin sivujoissa, mikä heikentää tiheyksien vertailua suoraan vuoden 1998 ja sen jälkeisiin tuloksiin.

Naami- ja Kangosjoen sähkökalastuksissa havaitut kesänvanhojen luonnontaimenten poikastiheydet vuosina 1998-2011.

Vaelluspoikasmäärät

Tornionjoessa meritaimenen vaelluspoikasten määrän arviointia vaikeuttaa vaellushuipun ajoittuminen aikaiseen kevääseen. Tulvivassa joessa on usein mahdoton järjestää kattavaa vaelluspoikaspyyntiä ja siten saada kattavaa kuvaa poikasmääristä.

Vuonna 2008 poikaspyynti päästiin kuitenkin aloittamaan niin aikaisin, että ennen pyyntiä merelle vaeltaneiden poikasten määrä oli olettavasti vähäinen. Vaelluspoikaspyynnin perusteella koko Tornionjoen vesistöstä lähti vuonna 2008 merelle noin 10 000 taimenen luonnossa syntynyttä vaelluspoikasta sekä 2500 jokipoikas- ja 1 500 vaelluspoikasistutuksista peräisin olevaa taimenta.

Meritaimensaaliit

Meritaimensaaliit ovat pysytelleet vuodesta 1990 lähtien selvästi korkeammalla tasolla kuin 1980-luvulla. Tornionjoen suomenpuoleisella osalla ne ovat kymmenen viime vuoden aikana olleet keskimäärin 2400 kg vuodessa. Meritaimenten keskipaino on vaihdellut kahden kilon molemmin puolin.

Meritaimensaalis ja saaliskalojen keskipaino Tornionjoen suomenpuoleisella osalla vuosina 1983–2010.

Suurin osa saaliista joen alaosalta

Suurin osa Tornionjoen meritaimen saaliista saadaan joen alaosalta läheltä merta ja varsinaisten kutualueiden läheisyydessä havaitaan vähän kutemaan valmistautuvia meritaimenia. Jokikalastus on voimistunut hyvien lohivuosien ansiosta, mikä toisaalta merkitsee ylimääräistä ongelmaa jo ennestään liikaa kalastetuille taimenkannoille.

Saalisnäytteiden perusteella koko Tornionjoesta saadut sukukypsät naarasmeritaimenet ovat olleet pituudeltaan keskimäärin 55 cm ja tärkeimpien kutualueiden läheisyydestä saadut 60 cm. Tornionjoessa ja Perämeren merialueella taimenen alamitta on kuitenkin 50 cm. Saavuttaakseen sukukypsyysiänTornionjoesta peräisin olevien meritaimenten tulee viettää merivaelluksella tavallisimmin 3 vuotta.

Meritaimenen kutualueilla ja niiden läheisyydessä on ollut tapana kalastaa ns. tammukoita. Kuitenkin pyydystetty tammukka voi olla juuri merivaellusta suunnitteleva meritaimen. Kuvassa "tammukkakokoa" oleva meritaimenen vaelluspoikanen. Kuva: Ville Vähä.

Tulostettava versio