Keski-Suomen järvitaimen

Vieläkö on villejä järvitaimenia?

Järvitaimenkantojen tilaa on seurattu Keski-Suomessa eri toimijoiden toimesta jo 1980-luvulta lähtien. Tämä seurantaa tiivistävä tutkimushanke käynnistyi vuonna 2006. Kantojen tilasta kertova tieto tulee tarpeeseen, sillä järvitaimen on todettu tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa (2010) erittäin uhanalaiseksi napapiirin eteläpuolella.

Siikakosken villi merkitty taimen vapautetaan. Kuva P. Valkeajärvi

Hankkeen tavoitteet

Keski-Suomen tärkeimmillä taimenvesillä selvitetään erilaisin mittarein taimenkantojen tilaa ja kehitystä. Näitä mittareita ovat taimenen poikastiheys, taimenen kutupesien lukumäärä ja koko sekä Vaajakosken kalatien nousutaimenten määrä ja koko. Lisäksi arvioidaan villien taimenten ja rasvaeväleikattujen istukkaitten suhdetta saaliissa sekä merkitään villejä luonnosta pyydettyjä taimenia niiden vaellusten selvittämiseksi.

Hyödyt ja asiakkaat

Tutkimustiedolla on käyttöä arvioitaessa järvitaimenkantojen uhanalaisuutta ja kehitettäessä hoitomenetelmiä. Tiedon käyttäjiä ovat ensisijaisesti kalavesien haltijat sekä viranomaiset.

Tulokset

Taimenkantojen tilaa kuvaavat mittarit osoittavat kantojen olevan edelleen huolestuttavan alhaiset. Poikastiheys (0+) aleni edellisestä vuodesta 53 %, ja oli syksyllä 2011 keskimäärin 6 yks/aari.

Vuosien 1996—2011 keskiarvo on 15 yks/aari. Taantuminen johtui todennäköisesti jo toisesta peräkkäisestä kuumasta kesästä, joka aiheutti poikastappioita. Lisäksi kalastus on edelleen liian voimakasta, jolloin poikastiheydet jäävät alhaisiksi vain harvojen emokalojen selviytyessä syönnösvaellukselta kudulle.

Vaajakosken nousutaimenten määrä (22) oli seurannan alhaisin. Emotaimeniksi katsottavia yli 60 cm:n kaloja ui pyyntilaitteeseen vain yksi, kun kookkaita taimenia on 2000-luvulla tavattu keskimäärin viisi yksilöä. Villien taimenten osuus Konneveden taimensaaliissa oli 9 %, viiden viime vuoden keskiarvo on 10 %. Koskipaikoissa, joihin taimenta ei juurikaan istuteta, villien taimenten osuus on viime vuosina ollut 75—90 %.

Ainoa valopilkku taimenkannan kehityksessä on kutupesien määrä, joka lisääntyi vertailukelpoisilla kohteilla 17 %. Myös suurten yli kaksi metriä pitkien pesien osuus oli nyt suurempi kuin aiemmin (33 % vs. 18 %). Pesien lisäys on tapahtunut pääosin Simunankoskella, missä kutupesien (30) määrä kolminkertaistui.

Villien taimenten syönnösvaellukset suuntautuvat kohteesta riippuen ylä- tai alavirtaan. Jos kosken yläpuolella on iso järvi, vaelluspoikaset suuntaavat pääosin ylöspäin muikunsyöntiin. Tällainen esimerkki on Siikakoski ja yläpuolinen Konnevesi, kun taas Rutajoen smoltit vaeltavat Päijänteelle.

Lue lisää raportista: Vieläkö on villejä järvitaimenia: Keski-Suomen järvitaimenhanke 2011

Vastaava tutkija

Pentti Valkeajärvi

Yhteistyötahot / rahoittajat

Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen ELY-keskus, Keski-Suomen järvitaimentyöryhmä sekä kalastusoikeuksien haltijat.

Hankkeen kesto

2007–2013

Tulostettava versio