Tämän lajin yksilöiden kita ei yleensä ole musta, kuten aiempi suomenkielinen nimi antoi ymmärtää. Sen selvin ja helpoin tuntomerkki onkin etummaisen selkäevän takaosassa oleva musta täplä, jota usein vielä ympäröi vaalea reunus.
 |
|
Etummaisen selkäevän täplä erottuu mustatäplätokolla usein selvästi |
Mustatäplätokkojen väri vaihtelee voimakkaasti, koiraat ovat naaraita tummempia ja kutuaikana lähes mustia. Tyypillinen piirre kaikille on kuitenkin etummaisen selkäevän takaosan musta täplä. Kutuasuisilla koirailla täplä on joskus heikosti näkyvissä.
 |
| Kuvat: Lauri Urho |
Kun tätä projektia suunniteltiin syksyllä 2008, heräsi kysymys: ”Miksi Kaspian- ja Mustanmeren alueelta peräisin olevasta mustatäplätokosta ei ollut tullut yhtään uutta havaintoa, ensimmäisen havainnon vuoden 2005 jälkeen?” Eteläisemmiltä alueilta peräisin olevien vieraslajien voisi ilmaston lämpenemisen myötä olettaa paremmin pärjäävän meidän oloissamme.
Toukokuussa 2009 saatiinkin uusia havaintoja mustatäplätokosta Helsingin Katajanokalta ja Eteläsatamasta. Lajista oli siis aiemmin vain yksi varmistettu havainto Suomesta, noin 200 km päästä, Kaarinasta vuonna 2005. Vasta elokuussa 2010 saatiin toinen havainto Saaristomereltä. Helsingissä mustatäplätokkoja on saatu runsaasti kesällä ongella Kalasataman ja Kaivopuiston väliseltä alueelta, missä se lisääntyi ja levittäytyi paikallisesti. Kesällä 2011 uusia havaintoja on saatu muunmuassa Turun edustalta, Naantalista, Maarianhaminasta ja Raahesta.
Mustatäplätokot siirtyvät mataliin vesiin keväällä vesien lämmetessä. Tähän asti saadut mustatäplätokot ovat olleet 7-20 cm:n pituisia.
Aikaisemmat havainnot mustatäplätokoista ovat satamien läheltä, ja lajin onkin päätelty siirtyneen laivojen mukana. Mustatäplätokot ovat Itämeressä yleistyneet paikallisesti varsinkin satamien lähellä, joten uusia havaintoja on odotettavissa varsinkin satamien lähialueilta. Pyrimme seuraamaan mustatäplätokon levittäytymistä, joten toivomme ilmoituksia kalan uusista saantipaikoista ja havaituista yksilömääristä. Tietoja vieraslajihavainnoista kerätään ilmoituslomakkeella.
Nokkakala on yleistymässä
Nokkakaloja on havaittu lounaisrannikollamme 2000-luvulla vuosittain. Vuonna 2010 aikuisia nokkakaloja saatiin ainakin Kotkan ja Lohtajan väliseltä merialueelta.
Nokkakalan poikasia on havaittu kuuden viime vuoden aikana Inkoon ja Uudenkaupungin väliseltä alueelta. Aikuisia voi saada jo touko-kesäkuussa, poikasia taas voi nähdä luikertelevan pinnan lähellä juhannuksen jälkeen.
Vieraita ja kotiutettuja sampikaloja on ollut liikkeellä
 |
| Venäjänsampia (Acipencer queldenstaedtii) (kuvassa), joka on vieraslaji, saatiin pitkin Suomen rannikkoa vuonna 2008 ja joku vielä 2009. Vieläkö sampikaloja saadaan? |
 |
| Siperiansampia (Acipenser baerii) (kuvassa) ja kitasampia (Huso huso) on viljelyssä myös Suomessa. |
Näyttää siltä, että sampikalojen viljelykarkulaisia ei enää tällä erää olisi liikkeellä. Toisaalta Etelä-Itämerelle laskeviin jokiin on istutettu alkuperäistä sampilajia, sinisampea, joita voi eksyä pyydyksiin myös Suomen rannikolla. Nämä yksilöt on merkitty, joten ne tulee päästää takaisin ja ottaa tiedot merkistä ylös. Muut sampikalat voi hyvin käyttää ravinnoksi. Eri sampikaloista, niiden tunnistamisesta ja esiintymisestä on tarkemmin mm. Suomen Kalastuslehdessä nro 6/2010 ja Vapaa-ajan Kalastaja-lehdestä 4/2010.
Ahven- ja kuhakannat hyötyvät lämpimistä kesistä ─siika ja made taas kärsivät lämpimistä talvista
Saalistilastojen ja kalakantanäytteiden avulla on tutkittu mm. kuha-, ahven-, made- ja siikasaaliiden yhteyttä ilmaston muutoksiin ja näiden perusteella voidaan tehdä arvioita mihin suuntaan saaliit kehittyvät.
 |
| Kuva: Lauri Urho |
Alustavat tulokset antavat selityksen hyviin kuhasaaliisiin. Lämpimien kesien jälkeen kuha- ja ahvensaaliit ovat tavallista parempia noin viiden vuoden viiveellä. Vuonna 2010 alustavien tulosten perusteella Metsästys ja Kalastuslehden artikkelissa pohdittiin merialueen ahventilannetta otsikolla ”Minne ovat ahvenet kadonneet?”
Muuttuvatko kutu- ja kuoriutumisajat?
Kalojen kutu- ja kuoriutumisajoilla on merkitystä lajien sopeutumisessa, kun tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Suomessa on niukasti tietoa näiden mahdollisista muutoksista.
Nahkiaiset olivat kudulla Helsingin alueella toukokuun kahdella viimeisellä viikolla vuonna 2009, mikä on ihan normaali ajoitus.
Kalojen kutuajoissa tapahtuvien muutosten selvittämiseksi täsmälliset havainnot nykyisistä ja aiempien vuosien kutuajoista eri lajien osalta olisivat erittäin tervetulleita. Useiden lajien pyyntiajoissa ainakin näyttää tapahtuneen muutoksia.
 |
| Kuva: Lauri Urho |
Karisiikasaaliit ovat selkeästi vähentyneet ja poikasmäärissä näyttää olevan suuria alueellisia ja vuosittaisia vaihteluita. Tutkimme mm. vaikuttaako talvilämpötilojen muutos siianpoikasten kuoriutumisajankohtaan. Onko siian tulevaisuus istutusten varassa? Katso myös Avointen rantojen siian, muikun ja harjuksen poikasalueet ja viimeaikainen siian poikaskadon todentaminen.
Hankkeen loppuraportti on saatavilla täältä.
Päivitetty 5.9.2011/LU
Tulostettava versio
