Miten erotat täpläravun jokiravusta? No, täplästä tietenkin!?
Täplärapu on saanut nimensä saksen hangassa, ”peukalon” tyvessä olevasta vaaleasta laikusta. Todellisuudessa tämä laikku saattaa olla varsin huomaamaton tai puuttua lähes tyystin. Moni on ollut näkevinään laikkua etsiessään sellaisen jokiravun saksen hangassa. Jokiravun saksiraajan peukalon hangassa saattaa todella olla värillinen laikku, mutta se on voimakkaan punainen. Ja entäs, jos sakset puuttuvat kokonaan?
 |
Kuvassa täplärapu täplineen oikealla ja jokirapu vasemmalla. Nuoli osoittaa jokiravun kaulauurteen takaista piikkimäistä nystermää. |
Selkäpanssarin pinnan rakenne on varmempi tuntomerkki. Jokiravun panssari on karkea, nystermäpintainen. Se muistuttaa kananlihalle mennyttä ihmisihoa tai mannaryynivellin pintaa. Nystermät ovat selvimmin nähtävissä kyljissä, erityisesti kylkipanssarin alareunassa ja saksien ulkopinnalla. Täpläravun panssari on sileä. Siinä voi nystermien asemesta nähdä pienen pieniä painaumia, kuin neulan pistoja. Pinnan rakenne ja sen tapa heijastaa valoa on ehkä se piirre, johon molempiin lajeihin harjaantunut silmä lajityypillisen värin ohella ensimmäisenä kiinnittää huomiota.
Ehdottomasti paras tuntomerkki on ravun päätä keskiruumiista erottavan kaulauurteen takareuna. Jokiravun kaulauurteen takana kummallakin kyljellä on rivi teräviä nystermiä. Niistä alin on niin teräväkärkinen, että se on helppo tuntea sormessaan, kun sivelee ravun kylkeä edestä taaksepäin. Täpläravusta nämä piikit puuttuvat. Piikkien esiintyminen tai puuttuminen on ainoa tapa erottaa nämä kaksi lajia jo aivan pieninä poikasina. Pienten jokiravun poikasten kaulauurteen takaiset, eteenpäin suuntautuneet piikit ovat neulan terävät. Poikanen tarttuu niistä kylkeä silittävään sormeen.
Tulostettava versio
|