Jokiravun esiintyminen

Levinneisyys paljolti ihmisen aikaansaannosta

Jokirapu levisi jääkauden jälkeen luontaisesti vain Suomen eteläosiin (tumman vihreä), mutta siirtoistutuksilla levinneisyysalue on laajentunut ja asettunut suunnilleen napapiirille saakka. Yksittäisiä havaintoja on pohjoisempaakin, mutta kantojen vahvuudesta ei ole tietoja.

Suurimmassa osassa Suomea jokirapukannat perustuvat siirtoistutuksiin. Etelä-Suomen vedet kotoinen jokirapumme asutti jääkauden jälkeen luontaisesti. Kun rapurutto sitten romahdutti parhaimmat rapukannat, jokirapuja pyydettiin sieltä, missä niitä vain oli, ja siirrettiin uusiin järviin ja jokiin yhä pohjoisemmaksi. Nykyisin pyyntivahvoja jokirapukantoja on napapiirillä saakka.

Rapuatlaksessa oletetaan, että luontaisen levinneisyysalueen kaikissa vesissä on ollut jokirapuja ennen rapuruton tuloa ja että ruton jäljiltä ainakin suurempiin vesiin on jäänyt heikko kanta. Siirtoistutuksia ruton käymiin vesiin on tehty vuosikymmenten ajan, mutta vasta 1989 alkaen on kala- ja rapuistutuksista pidetty rekisteriä. Alkuperäisellä jokirapualueella niiden vesistöjen rapukannat, joihin on tehty istutuksia 1989-2006, on kartoilla merkitty sekoittuneiksi. Luontaisen levinneisyysalueen pohjoispuolella kaikki jokirapukannat ovat luonnollisesti siirrettyjä, paikoin moneen kertaan ja eri ilmansuunnista.

Jokirapuvesien määrä vähenee

Nykyisten jokirapukantojen luonnonvaraisuutta on vaikea arvioida, ja uhanalaisuudesta voidaan vain todeta, että asia tunnetaan puutteellisesti. Se kuitenkin on jokirapusaaliinkin perusteella laskettavissa, että Suomessa elää edelleen miljoonia jokirapuja hyvin monessa järvessä ja joessa.

Jokirapuatlaksessa on otettu se kanta, että täplärapujen istutusvesissä ei jokirapuja enää ole, siksihän istutuksiin on päädytty. Joissakin täplärapujen istutusvesissä jokirapuja tavataan, mutta tutkimustulosten perusteella tiedetään, että useimmiten jokirapu aikaa myöten niistä katoaa. Katoamisen tavallisin syy on täplärapujen mukana siirretty rapurutto. Alkuperäalueellaan Etelä-Suomessa jokirapuvesien määrä vähenee täplärapujen runsastumisen myötä edelleen.

Jokiravut viihtyvät koloissa varsinkin päiväsaikaan, tässä tapauksessa viljelyaltaassa. Kuoren väri vaihtelee varsin paljon ja saksien peukalonhangassa jokiravuilla kin erottuu pilkku, usein punertava, mutta se poikkeaa selvästi täpläravun täplästä.

Tulostettava versio