Täpläravun esiintyminen

Tuontilaji, jonka istutukset ovat aina luvanvaraisia

Täplärapu rantamatalassa sille tyy- pillisellä kivikkopohjalla. Saksien peukalohangan vaalea täplä erottuu veden altakin selvästi. Kuva: Jouni Tulonen

Täplärapua tuotiin ja istutettiin Suomessa koevesiin ensi kerran 1967. Mittavammat istutukset rapuruton vuoksi autioituneisiin entisiin jokirapuvesiin alkoivat rohkaisevien tutkimustulosten kannustamana 1980-luvun lopulla. Istutustoimintaa ohjaa Kalataloushallinnon vuonna 2000 valmistunut Rapustrategia, joka rajaa täplärapuistutukset vain tietylle alueelle. Kun täplärapukannat runsastuivat ja saaliit kasvoivat, alkoi täplärapuja ilmaantua myös vesiin, joihin niitä ei ollut luvallisesti istutettu. Monet tahot ovat raportoineet näistä yllättävistä täplärapulöydöistä. Osa tiedoista on välittynyt myös verkkopalvelumme ”Ilmoita rapuhavainnoistasi” –sivujen kautta.

Raputalousatlaksen täplärapukartalle on merkitty ne vesistöt, joihin täplärapuja on istutettu, tai joista on saatu varmennettu täplärapuhavainto. Maamme rapualueen vesistä huomattava osa on jo luokiteltavissa täplärapuvesiksi, ja ravuntuotantopotentiaali on Ruotsin jälkeen todennäköisesti Euroopan suurin. Näissä lähes kaikissa vesissä on melko varmasti myös täplärapujen mukana tullut sille ominainen rapurutto. Muutamia istutus- ja havaintovesiä on jätetty kartalta pois, koska lajimääritys on jäänyt epävarmaksi tai koeravustuksissa tai muutoin ei lajista ole tavattu pitkään aikaan merkkiäkään.

Kalataloushallinto myöntää lupia täplärapuistutuksille kartan keltaiselle alueelle ja joissakin tapauksissa koeistutuksiin muuannekin (punaiset pallot). Täplärapuhavaintoja on kuitenkin ilmoitettu myös muista kuin istutusvesistä (tähdet). Täplärapuvesiä on Etelä-Suomen täplärapualueella jo huomattava osuus koko vesialasta, ja melkein kolmanneksella vesialasta täplärapualueen ulkopuolellakin on jo tehty ainakin havaintoja lajista (punainen=täplärapuistutukset, keltainen=täplärapuilmoitukset, vihreä=ei täpläraputietoa)

Jokirapu on täplärapua halutumpi ja hinnakkaampi, joten sen kantoja kannattaa kaikin keinoin suojella ja hoitaa siellä, missä se vain on mahdollista. Erityisen tärkeää se on elinvoimaisia jokirapukantoja ylläpitävissä vesissä täplärapualueen ulkopuolella. Tätä puoltaa sekin, että pohjoiseen mennessä moni täpläravun vahvuuksista näyttää heikkenevän, esimerkiksi täpläravun lisääntyminen vaikeutuu tutkimusten mukaan pohjoisissa olosuhteissa.

Tulostettava versio