Rapujen lisääntymisen lämpötilarajat

Taustaa

Jokiravulla on siirtoistutusten seurauksena pyyntivahvoja kantoja napapiirillä saakka. Täplärapu menestyy hyvin Etelä-Suomessa, mutta toistaiseksi ei tiedetä kuinka pohjoisessa muodostuu hyödynnettäviä populaatioita. Koeistutukset ja pitkäkestoiset seurannat eivät palvele tiedon tarvetta riittävän nopeasti ja täpläravun istuttaminen on riski paikallisille jokirapukannoille. Toisaalta pitkällä aikavälillä on varmaa, että täplärapu levittäytyy vähitellen niin pohjoiseen kuin sen biologia sallii.

Eräissä viljelykokeissa on havaittu, että jokiravun mäti hedelmöittyy ja kehittyy kylmemmissä oloissa kuin täpläravun. Paras viljelytulos täpläravulla saadaan kun talvinen haudontaveden lämpötila on +4-6 astetta. Jokivesissä ja myös pohjoisen järviolosuhteissa talvilämpötilat laskevat jopa lähes 0 asteeseen. Pohjoisessa syksy tulee myös nopeasti, kun täplärapu on sopeutunut leudompiin oloihin.

Joki- ja täplärapunaaraiden koealtaita suojapaikkoineen. Rinnakkaisissa altaissa simuloitiin Kemijoen ja Etelä-Saimaan lämpötiloja (vas.). Mädin kehityksen ja laadun tarkastus käynnissä. Kuvassa jokirapunaaras (oik.).

Tavoitteet

Jokirapu menestyy pohjoisissa olosuhteissa ja on sopeutunut niihin täplärapua paremmin. Hankkeessa selvitetään, miten syksyllä rapujen paritteluaikaan tapahtuva nopea veden jäähtyminen ja /tai talviaikainen alhainen lämpötila vaikuttavat täpläravun lisääntymiseen. Voiko lämpötilan vaikutus olla niin merkittävä, että se määräisi täpläravun pohjoisen levinneisyysalueen rajan Suomessa?

Tavoitteena on määrittää alueet, joissa täplärapu on tuottoisa ja toisaalta ne alueet, joilla jokirapu on selvästi menestyvämpi. Näin huoli jokirapukantojen säilymisestä pienenisi ja rapukantoja voitaisiin hoitaa nykyistä pienemmin taloudellisin ja ekologisin riskein.

Kokeita ja tuloksia

Kemijoen ja Etelä-Saimaan lämpötilakehitystä simuloivissa koeolosuhteissa tutkittiin täpläravun parittelun ja muninnan ajoittumista, mädin hedelmöitymistä ja haudonnan sujumista syksyn ja talven aikana. Kokeissa jäljiteltiin Etelä-Lapin syksyn lämpötila-kehitystä sekä talvisia äärimmäisen kylmiä (Kemijoen) jokiolosuhteita että Etelä-Saimaan seudun hieman leudompia oloja. Samalla selvitettiin, pystyisikö täplärapu tuottamaan elinkelpoisia jälkeläisiä järvisyvänteitä vastaavissa lämpötiloissa, missä vesi jäähtyy vain neljään asteeseen.

Tutkimustulosten mukaan Kemijoen kaltaiset, lämpötilaltaan hyvin kovat olosuhteet vaikeuttivat ratkaisevasti täpläravun lisääntymistä. Pian muninnan ja hedelmöittymisen jälkeen munissa havaittiin kehityshäiriöitä, mikä talven kuluessa

johti munien tuhoutumiseen. Eteläisissä olosuhteissa mätimunat sitä vastoin menestyivät hyvin läpi talven.

Normaalisti kehittynyt täpläravun mätimuna kesäkuun alussa. Silmien pallomaiset aihiot,  suuosat ja raajat ovat jo selvästi erotettavissa. Yli puolet munasta on vielä ruskuaisen täyttämä (vasemmalla). Tuhoutuva mätimuna helmikuun alussa. Munan kehitys on jo  syksyllä häiriintynyt (oikealla). Kuva: Timo Ruokonen.

Lämpötila on siis merkittävä rapujen lisääntymiseen vaikuttava ympäristötekijä. Riski rapujen lisääntymisen kannalta epäsuotuisista vuosista kasvaa Suomessa pohjoiseen mentäessä ja jossakin rajalla estää tuottavien täplärapukantojen syntymisen. Nyt saatujen tulosten mukaan raja on selvästi etelämpänä kuin jokiravulla. Toisaalta, jos ilmasto on lämpenemässä, rapujen kannalta suotuisien kesien määrä saattaa lisääntyä myös Pohjois-Suomessa. Se voi johtaa jokiravun levittäytymiseen edelleen kohti pohjoista, ja siirtää samalla tietenkin täpläravunkin pohjoista rajaa.

Tutkimukset joki- ja täpläravun lisääntymisen onnistumisen rajoista jatkuvat ja tulokset tarkentuvat uusissa kokeissa.

Vastaava tutkija:

Riitta Savolainen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Jyväskylän riistan- ja kalantutkimus
Survontie 9
40500 Jyväskylä
etunimi.sukunimi@rktl.fi

Tulostettava versio