Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
RKTL on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
In English | På svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  

Kalalajit:
» Suomen uhanalaiset kalat 
» Puutteellisesti tunnetut kalalajit
» Ahven 
» Ankerias
» Elaska
» Harjus
» Harmaanieriä 
» Hauki 
» Härkäsimppu
» Imukala
» Isosimppu
» Kampela
» Karppi
» Kiiski
» Kilohaili 
» Kirjolohi
» Kuha 
» Kuore
» Lahna
» Lohi ja järvilohi 
» Made
» Miekkasärki
» Muikku 
» Nahkiainen 
» Nieriä 
» Nokkakala
» Peledsiika
» Piikkikampela
» Piikkisimppu
» Puronieriä
» Seitsenruototokko
» Siika 
» Silakka 
» Suutari 
» Särki
» Säyne
» Taimen 
» Teisti
» Toutain
» Turska 
» Vaskikala
» Vimpa
» Kalatietoa muistakin lajeista 
» Vieraslajit 

Karppi

(Cyprinus carpio)

ruots. karp, engl. carp

Lahko: Karppikalat Cypriniformes Heimo: Särkikalat Cyprinidae

Karpilla esiintyy erilaisia suomutyyppejä. Vasemmalla aikuisia usean kilon painoisia karppeja, oikealla yksikesäisiä noin sadan gramman painoisia eri suomutyyppejä edustavia nuoria kaloja. Kuvat: Jussi T. Pennanen

Tuntomerkit  Esiintyminen ja alkuperä (yleislevinneisyys)  Lisääntyminen  Ravinto, kasvu ja vaellukset Kalastus ja saaliit  Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus  Muuta

 

Tuntomerkit: Karppi on suureksi kasvava, paksuvartaloinen särkikala, jolla on pitkä (sivulta katsottuna leveä) selkäevä, jossa on 17-22 haarautuvaa eväruotoa. Yläleuassa on kaksi paria viiksisäikeitä, joiden perusteella karpin erottaa ruutanasta ja hopearuutanasta; sisemmät viikset ovat hyvin lyhyet. Eurooppalaisten viljelykantojen karpeista osalla on täysi suomupeite, osalla taas vajaa, osalla suomut puuttuvat täysin. Näitä eri suomutyyppejä nimitetään suomu-, peili- ja nahkakarpeiksi.

Esiintyminen ja alkuperä: Karpin syntysijat ovat todennäköisesti Vähän-Aasian ja Kaspianmeren välimaastossa, mistä se on levittäytynyt itään ja länteen. Kiinassa karppia alettiin viljellä jo ennen ajanlaskumme alkua. Euroopassa viljely alkoi keskiajalla, kun Tonavan keskijuoksulla elänyttä villiä karppia siirrettiin lammikkoihin. Nykyään karppi on tärkeimpiä viljelykaloja, ja sitä on siirretty mm. Australiaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan. Eurooppalaista viljeltyä karppia tuotiin Suomeen 1950 -luvulla Ruotsista ja lisäksi tuotiin venäläista kantaa 1960-luvulla. Luonnonvesissämme karppi ei ole toistaiseksi muodostanut pysyvää kantaa, vaan esiintymät ovat olleet istutustenvaraisia.

Lisääntyminen: Naaraskarppi tulee sukukypsäksi ja kutee ensimmäisen kerran noin parikiloisena, koiras jo hieman pienempänä. Lyhytaikainen kutu tapahtuu joukolla rantaviivan tuntumassa, sarojen tai muiden vesikasvien seassa, 19-21 ºC lämpötilassa. Mätimunat kiinnittyvät vesikasveihin. Viljelyssä emokalojen annetaan kutea lammikoissa tai kutuvalmiit emot lypsetään ja hedelmöitetty mäti haudotaan suppiloissa. Mädistä kuoriutuu 5-6 mm mittainen poikanen kolmen tai neljän vuorokauden kuluttua. Luonnonravintolammikoissa kesänvanhoiksi kasvaneet karpit on meillä perinteisesti koottu talveksi sisäsäilöön. Viileän alkukesän sattuessa karpin kutuaika lykkääntyy, jolloin poikasten kasvukausi jää lyhyeksi. Ensimmäisenä kesänään pieniksi jääneiden karppien rasvavarannot eivät yleensä riitä talven yli selviämiseen. Ilmaston lämpeneminen on pidentänyt karpin ravinnonottokautta. Maamme eteläosasta on parin viime vuosikymmenen ajalta havaintoja lammikoista, joissa syntyneet karpit ovat selvinneet talvien yli ja varttuneet aikuisiksi.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Poikasten ravintona ovat ensin rataseläimet ja vesikirput. Nuoret ja aikuiset karpit syövät enimmäkseen pohjaeläimiä, kuten surviaissääskien, korentojen ja vesiperhosten toukkia sekä kotiloita ja simpukoita. Karppi on nopeakasvuinen. Viljelylammikossa kesän kasvaneet karpit ovat parhaimmillaan 50-120 g painoisia, mutta kylminä kesinä niiden paino jää alle 10 gramman. Hyvissä oloissa varttunut karppi on nelikesäisenä 1-2 kilon painoinen. Karpin ravinnonotto on kiivasta keskikesästä alkusyksyyn, mutta veden jäähtyessä alle 8-10 ºC:n se vähenee nopeasti. Talven paastokautta ennen seuraavaa kesää kertyy Suomessa useita kuukausia. Karppi voi elää 20-30-vuotiaaksi ja saavuttaa Suomessakin 17-21 kg painon ja 90-105 cm pituuden. Se ei juuri vaeltele, mutta voi hakeutua istutuspaikalta mieluisiin lähivesiin.

Kalastus ja saaliit: Karpinonginta on suosittua monissa Euroopan maissa, ja se on vähitellen saanut jalansijaa Suomessakin. Usein onkijat päästävät saamansa karpit takaisin. Monissa istutuspaikoissa karpin pyynti on jäänyt vähäiseksi, ja sitä on saatu lähinnä verkoilla muiden kalojen pyynnin yhteydessä.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Karppi on ollut tuottoisa hoitolaji eteläisen Suomen rehevissä vesissä. Kaksivuotiaat tai vanhemmat istukkaat ovat selvinneet Kajaanissa asti, parhaiten kuitenkin maan eteläisen viidenneksen alueella. Istukkaat ovat antaneet saalista myös jokisuissa ja matalissa lahtivesissä Suomenlahdelta Selkämerelle. Meille tuotuna lajina se on uhanalaisuusarvioinnin ulkopuolella.

Muuta: Karppia tuotetaan ruokakalaksi lammikoissa kymmenissä eri maissa, yhteensä yli kaksi miljoonaa tonnia vuodessa. Aasialaisesta karpista jalostettu koikarppi on suosittu koristekala, josta on monia erilaisia värimuunnoksia.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Karpin levinneisyyskartat

Jos haluat auttaa täydentämään kala-atlastietoja, voit lähettää esiintymishavaintoja tai muuta palautetta sähköpostiosoitteeseen kalaatlas@luke.fi



Tulostettava versio

Jaa Jaa
 

Lisätietoa
 
 Muualla verkossa: 
 » Karpin levinneisyyskartat 
 

© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Muokattu 7.2.2014