Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
In English | På Svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  
Etusivu Riista Poro Kala Vesiviljely Talous ja yhteiskunta Tilastot Tutkimuslaitos Julkaisut Yhteystiedot

Hyödynnetyt kalalajit:
» Ahven 
» Ankerias
» Harjus
» Harmaanieriä 
» Hauki 
» Härkäsimppu
» Kampela
» Karppi
» Kiiski
» Kilohaili 
» Kirjolohi
» Kuha 
» Kuore
» Lahna
» Lohi ja järvilohi 
» Made
» Muikku 
» Nahkiainen
» Nieriä 
» Peledsiika
» Piikkikampela
» Puronieriä
» Siika 
» Silakka 
» Suutari 
» Särki
» Säyne
» Taimen 
» Toutain
» Turska 
» Vimpa
» Kalatietoa muistakin lajeista 

Nahkiainen

(Lampetra fluviatilis)

ruots. flodnejonöga, engl. lamprey

Lahko: Nahkiaiskalat Petromyzoniformes Heimo: Nahkiaiset Petromyzonidae

Kuvat: Ari Saura

Tuntomerkit   Esiintyminen ja alkuperä (levinneisyys)  Lisääntyminen   Ravinto, kasvu ja vaellukset  Kalastus ja saaliit   Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

 

 

Tuntomerkit: Soikean liereää, suomutonta ja matomaista nahkiaista ei hevillä kalaksi uskoisi. Varsinaisiin luukaloihin nahkiainen ei kuulukaan, sillä sen selkäranka ei muodostu luusta, vaan pehmeästä rustosta. Nahkiaiset kuuluvat ympyräsuisten luokkaan ja niillä onkin etupäässä pyöreä imukuppisuu ja monia kymmeniä pieniä hampaita, joilla tarttuvat mm. kaloihin kiinni ja imevät niistä ravintoa. Sillä ei myöskään ole parillisia eviä, eikä kiduskansia, vaan silmien takana seitsemän paria kidusaukkoja. Sukukypsät nahkiaiset ovat tavallisesti 25-35 cm pituisia. Meillä on sisävesissä myös toinen laji pikkunahkiainen (Lampetra planeri), joka on tavallisesti kooltaan alle 16 cm. Lajeja on tässä koossa vaikea tunnistaa toisistaan; sanotaan että nahkiaisella selkäevät ovat erillään ja pikkunahkiaisella yhdessä, mutta selvempi ero löytyy vasta hampaista, joiden perusteella voi erottaa myös kolmannen nahkiaislajin eli merinahkiaisen (Petromyzon marinus), jota tavataan satunnaisesti merialueellamme.

Esiintyminen ja alkuperä: Nahkiaisen alkumuotoja on elänyt maailman merissä jo yli 500 miljoonaa vuotta sitten. Nahkiaista tavataan Euroopassa alueella, joka ulottuu Etelä-Norjasta ja Itämereltä Italiaan. Suomessa nahkiaista on Itämeressä, siihen laskevissa joissa ja muutamissa järvissä. Järvinahkiainen on nahkiaisen mereen vaeltamaton muoto. Niitä tavataan ainakin Saimaassa, Pyhäselällä, Höytiäisessä, Päijänteessä, Konnevedessä ja Näsijärvessä. Nykyisin nahkiaiskannat ovat runsaimpia Pohjanmaan, Satakunnan ja itäisen Suomenlahden joissa. Pyyntikelpoinen kanta on arviolta noin 30 maamme joessa.

Lisääntyminen: Sukukypsät nahkiaiset nousevat jokiin yleensä elo-syyskuussa, vaikka niiden kutu tapahtuu vasta seuraavan vuoden touko-kesäkuussa. Jokeen nousseet nahkiaiset paastoavat loppuelämänsä, koska niiden suoli on surkastunut jo jokeen nousua ennen. Nahkiaiset kuolevat pian kudun jälkeen. Nahkiaisen mäti kehittyy soran suojissa kaksi kolme viikkoa. Nahkiaisen toukkien eli poikasten elinympäristöä ovat ensimmäisten elinvuosien aikana jokien hieta- ja liejupohjaiset törmät.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Poikasvaiheessa ne syövät hajoavaa eläin- ja kasvijätettä sekä pienikokoisia eliöitä. Poikasvaihe kestää ainakin 4-5 vuotta. Sen lopulla ne käyvät läpi muodonvaihdoksen, jossa niiden elimet ja elintoiminnat muuttuvat huomattavasti. Nahkiainen on vaelluskala, jonka siirtyminen mereen tapahtuu kevättulvan turvin. Vaelluspoikasten koko vaihtelee 9-16 cm välillä. Nahkiaisten meri- tai järvivaiheesta ei tiedetä kovin paljoa. Merivaihe kestää tavallisesti keväästä seuraavan vuoden syksyyn. Ensimmäisenä kesänä nuoret nahkiaiset liikkuvat varsin laajalti. Ne syövät mm. pohjaeläimiä ja kaloja. Nahkiaiset imeytyvät saaliskalan kylkeen ja raastavat uhrin ihoa ja lihaksia. Nahkiaisen imujälkiä on tavattu mm. silakoista, kilohaileista, kuoreista ja muikuista.

Kalastus ja saaliit: Nahkiainen on herkullinen ja arvokas kala, jota arvostetaan erityisesti Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Suomessa arvioidaan pyydettävän vuosittain 2-3 miljoonaa nahkiaista. Kalastus tapahtuu pajunvitsoista tai nykyisin useasti nailonhapaasta tehdyillä merroilla tai nahkiaisrysillä. Järvinahkiaista ei pyydetä, vaikka sen liha on yhtä herkullista kuin merinahkiaisilla. Syynä lienee sen pieni koko ja harvalukuisuus.

Nahkiainen on rauhoitettu huhtikuun 1. päivän ja  elokuun 15. päivän välisenä aikana.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Voimalaitosrakentaminen, perkaukset ja pengerrykset ovat heikentäneet lähes kaikissa joissamme nahkiaiskantoja. Osassa rakennettuja jokia nahkiaiskantoja on pidetty yllä siirtämällä syksyllä jokeen vaeltavia nahkiaisia patojen yläpuolisille alueille. Viime aikoina nahkiaiskantojen hoidossa ollaan siirrytty vastakuoriutuneiden toukkien istutuksiin. Perattujen jokiosuuksien poikastuotantoa on mahdollista elvyttää jokiuomaa kunnostamalla.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Nahkiaisen levinneisyyskartat

Jos haluat auttaa täydentämään kala-atlastietoja, voit lähettää esiintymishavaintoja tai muuta palautetta sähköpostiosoitteeseen kalaatlas@rktl.fi



Tulostettava versio

 

Lisätietoa
 
 Muualla verkossa: 
 » Nahkiaisen levinneisyyskartat 
 

© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Muokattu 17.11.2009