Nieriä Inarijärvessä

Nieriäsaalis pieneni vuonna 2009 edellisten vuosien huipputasosta

Nieriä eli rautu oli ennen säännöstelyä siian ja taimenen jälkeen järven kolmanneksi tärkein kalalaji;arvioitu vuosisaalis oli noin 20 tonnia jaksolla 1935–1940. Monimuotoisen siian tapaan myös nieriällä esiintyy Inarijärvessä ainakin kaksi eri ekologista muotoa, isonieriä eli pohjarautu ja pikkunieriä eli paltsarautu. Taimenen tapaan säännöstelyn alkamisen jälkeen nieriäsaaliit romahtivat alimmillaan 3–4 tonniin.

Inarijärveen on vuoden 1975 velvoitepäätöksen mukaan istutettava 250 000 nieriää tai harmaanieriää kesänvanhoina poikasina. Harmaanieriä, tulokaslaji Pohjois-Amerikan suurilta järviltä on siten velvoitteessa vaihtoehtoinen laji nieriälle (kuten järvilohi taimenelle). Käytännössä nieriän ja harmaanieriän poikaset on istutettu pääosin 1–3-vuotiaina, jolloin vuotuinen istutusmäärä on velvoitteen muuntokertoimien mukaan pienempi kuin kesänvanhoina poikasina määritelty alkuperäinen istutusmäärä.

Vuonna 2009 nieriöitä istutettiin järveen 1-vuotiaina yhteensä yli 220 000 kpl, mikä oli ennätysmäisen suuri istutusmäärä 1-vuotiaita. Kaikki istukkaat oli merkitty otoliittivärjäyksellä (alizarin-red S).

Vuoden 2009 nieriäsaalis, 8,5 tonnia pieneni selvästi edellisvuotisesta (joka olikin saalishistorian suurimpia) taimensaaliin tavoin. Nieriäsaaliista saatiin vuonna 2009 yli puolet verkoilla ja vajaa puolet vapavälinein. Taimenen tavoin Inarijärven nieriänkin saalis on maamme järvistä ylivoimaisesti suurin.

Inarijärven taimen-, järvilohi-, nieriä- ja harmaanieriäsaaliit vuosina 1935–1970 ja 1977–2009. Vuosien 1978 ja 1985 saalistiedot puuttuvat.

Kaksi kolmasosaa Inarin nieriäsaaliista peräisin istutuksista

Siian ja taimenen tapaan nieriäistutusten tuloksellisuutta 2000-luvulla selvitetään laajamittaisessa merkintäohjelmassa. Tulokset rasvaeväleikkaus- ja otoliittivärjäysmerkinnöistä näyttivät vuosittaisten näyteaineistojen perusteella, että ainakin kaksi kolmasosaa nieriäsaaliista on peräisin istutuksista. Nieriävuosiluokissa 2001–2004 istukkaiden osuus oli 47–94 %. Järvessä on luontaisesti lisääntyvää nieriäkantaa, josta kalanviljelyyn on säännöllisesti pyritty uusimaan emokalastoja. Luonnonkalojen ohella nieriän kutukareilta on viimeisten vuosien kutupyynneissä saatu runsaasti myös merkittyjä istukkaita.

Lisätietoa:
tutkija Erno Salonen, RKTL, puh. 020 575 1472

Tulostettava versio