Taimenen uhanalaisuus

Taimen, öring, Salmo trutta, brown trout

Taimenen uhanalaisuutta tarkasteltiin vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa kolmen eri alueen/muodon (meritaimen, napapiirin etelä- ja pohjoispuoliset kannat) osalta.

Meritaimen, havsöring, Salmo trutta, sea trout

Aikoinaan meritaimen on elänyt lähes kaikissa mereen laskevissa joissa, luultavasti ainakin noin 60 joessa. Ensisijaisesti jokien patoamisen ja vesistörakentamisen takia meritaimenta esiintyy nykyään alkuperäisenä vain 11 joessa (Itämeren puolella: Tornion-, Lesti-, Iso-, Ingarskilan-, Siuntion-, Mankin-, Sipoon-, Viron- ja Urpalanjoki sekä Jäämereen laskevissa Tenossa ja Näätämönjoessa) ja siirrettyinä tai sekoittuneina kantoina muutamissa joissa (esim. Fiskarsin-, Vantaan-, Kymi-, Kiiminki-, Merikarvian- ja Pohjajoessa). Lähes kaikissa näissä joissa lisääntymistulos vaihtelee erittäin voimakkaasti vuodesta toiseen ja monessa joessa lisääntyminen on vain ajoittaista (Lestijoki, Siuntionjoki, Sipoonjoki, Urpalanjoki). Meritaimenkantojen tilanne on selvästi huonontunut tarkastelujakson aikana. Merivaelluksen aikana taimenet ovat voimakkaasti kalastettuja siten, että suuri osa saaliiksi saaduista kaloista tarttuu alamittaisina verrattain pienisilmäisiin verkkoihin mm. siian- ja kuhankalastuksen sivusaaliina, ja vain hyvin harvat emokalat pääsevät palaamaan kudulle syntymäjokeensa. Heikoimpien kantojen lisääntyminen on enää satunnaista. Lisääntymisalueiden laatu on heikentynyt useissa joissa ja kutukannat ovat niukkoja. Virtaamien muutokset ja vaihtelut sekä muutokset Itämeressä lisäävät häviämisriskiä. Pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna meritaimenjokien määrä on vähentynyt yli 80%. Näiden pohjalta päädyttiin kiristämään uhanalaisuusluokitusta erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Uhkatekijöinä ovat kalastus, vedenlaatu, vesirakentaminen, ojitukset, kalanviljely, ilmastonmuutokseen liittyvät virtaaman muutokset ja lämpeneminen.

Hoitotoimet: Meritaimenkantojen elvyttämiseksi kalastuksen säätely/ohjaus on välttämätöntä;merikalastukseen tarvitaan erityisesti pienisilmäisten verkkojen käytön rajoituksia ja jokisuille kyllin laajat rauhoitusalueet. Jokialueille tarvitaan kalateitä ja kunnostuksia sekä vesiensuojelutoimia. Viljelyssä olevien kantojen poikasilla tehdään nykyisin tuki-istutuksia niiden alkuperäjokiin emokalamäärien lisäämiseksi. Menetettyjen kantojen palauttamiseen voidaan käyttää myös nousuesteiden yläpuolelle jääneitä paikallisia taimenia. Keinoina ovat siis nousuesteiden poisto ja pitkäjänteinen, kunkin vesistön oman taimenen hoito- ja suojelutyö sekä entistä suunnitelmallisempi istutustoiminta.

Taimenen sisävesikannat napapiirin eteläpuolella, icke havsvandrande öring söder om polcirkeln, Salmo trutta, browntrout south from the Arctic Circle

Taimenen sisävesimuodot on vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa jaettu kahteen ryhmään: napapiirin etelä- ja pohjoispuoliset kannat. Aiemmassa luokituksessa (silmälläpidettävät, NT) Lapin kantojen painoarvo oli suuri niiden suuremman lukumäärän ja paremman tilan takia. Sisävesien vaeltavista ja paikallisista taimenmuodoista (järvi- ja purotaimen) Etelä- ja Keski-Suomen kantojen tila on selvästi heikentynyt. Napapiirin eteläpuolella kaikki jäljellä olevat järvitaimenkannat (Vuoksen, Kymijoen, Oulujoen, Koutajoen vesistöalueilla) ovat heikkoja ja suurin osa istutuksin tuettuja. Myös paikalliset taimenkannat ovat yleensä epävakaita ja pieniä. Kutupaikat ja poikaset ovat virtavesissä. Tutkittujen kantojen osalta poikasmäärät ovat pieniä. Vaeltavia taimenkantoja on hävinnyt kymmenittäin 1900-luvun aikana vesirakentamisen takia, ja purotaimenkantoja on hävinnyt mm. ojitusten ja perkausten takia. Esim. Rautalammin reitin taimenkannan luontainen lisääntyminen on heikentynyt niin, että kantaa ylläpidetään tuki-istutuksin. Kutukalojen määrä ja koko sekä lisääntyminen ovat pienentyneet monissa vesistöissä vesirakentamisen, kalastuksen, päästöjen ja niitä seuranneen heikentyneen vedenlaadun takia. Napapiirin eteläpuoliset taimenkannat luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi. Tärkein uhkatekijä on kalastus, joka kohdistuu liian pieniin yksilöihin. Taimenkantojen arvellaan edelleen pienevän, koska hoitotoimia ei ole saatu toteutetuiksi tarpeeksi tehokkaina. Ilmastomuutoksen takia purojen kuivuminen ja lämpeneminen on merkittävä tulevaisuuden uhkatekijä.

Hoitotoimet: Sisävesien taimenkantojen elvyttämiseksi on poistettava vaellusesteitä ja lisättävä purokunnostuksia. Verkkokalastuksen ohjaus ja säätely on välttämätöntä erityisesti vaeltavien taimenkantojen säilymiselle. Myös vesistöjen kuormituksen (maa- ja metsätalous, suo-ojitukset, turvetuotanto) vähentäminen on edellytys taimenen poikastuotannon elvyttämiselle. Luonnonvarainen poikastuotanto olisi saatava elpymään, jotta tuki-istutuksia voidaan ensin vähentää ja sitten luopua niistä kokonaan. Tavoitteena tulisi olla elinvoimaiset, itse itseänsä ylläpitävät taimenkannat.

Taimenen sisävesikannat napapiirin pohjoispuolella, icke havsvandrande öring norr om polcirceln, Salmo trutta, brown trout north from the Arctic Circle 

Sisävesien vaeltavia ja paikallisia muotoja (järvi- ja purotaimen) esiintyy pohjoisen joissa, järvissä, lammissa ja puroissa Kemijoen, Tornionjoen, Tenojoen, Näätämöjoen, Uutuanjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Koutajoen vesistöalueilla. Kutupaikat ja poikaset ovat virtavesissä. Arvioidusta esiintymisalueesta Inarijärvi sivujokineen muodostaa suurimman osan, ja sen kantaa tuetaan istutuksilla. Lutto- ja Nuorttijoen vaeltavan taimenen tila on heikko. Muiden vaeltavien taimenkantojen tilaa ei tunneta niin hyvin. Pieniä paikallisia tammukkaesiintymiä on runsaasti ja monet niistä ovat elinvoimaisia. Napapiirin pohjoispuoliset taimenen sisävesikannat on muotona luokiteltu silmälläpidettäviksi. Erilaisia uhkatekijöitä on lukuisia.

Hoitotarve: Säännöstelyn takia Inarijärvellä on istutusvelvoite.

Tulostettava versio