Meritaimenen luonnonkantojen tila joissa

Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa vuonna 2010 kaikkien meritaimenkantojen tila arvioitiin äärimmäisen uhanalaiseksi. Meritaimenjokien luonnontilan heikentymisen ohella suurin uhka meritaimenen luonnonkannoille on verkkokalastuksesta johtuva kova kalastuspaine meressä, mikä on ongelmana erityisesti Pohjanlahdella. Naaraat saavuttavat sukukypsyyskoon (60–65 cm) yleensä vasta kolmen merivuoden jälkeen. Vuonna 2008 meritaimenen alamitta nostettiin 50 senttiin, mikä on lähempänä sukukypsyyskokoa kuin ennen. Kuitenkin vain erittäin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa, koska suurin osa saaliiksi saaduista taimenista joutuu pyydyksiin jo ensimmäisen merivuoden aikana. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka erittäin suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä alenneta kalastuksen säätelytoimia tehostamalla, kuten verkkojen silmäkokoa kasvattamalla ja jokisuupyyntiä rajoittamalla. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi verkkojen silmäkoon suurentaminen sekä ajalliset ja alueelliset pyyntirajoitukset. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantaisivat mm. kunnostukset, kalaportaat ja vesiensuojelutoimet (Linkki: Kalavarat).

Suomenlahden alueella todennäköisesti alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kahdeksassa joessa. Vuonna 2011 kuoriutuneita poikasia oli Suomenlahden rannikkojoissa erittäin vähän johtuen todennäköisesti edellisen syksyn ja talven pienistä virtaamista, jotka vaikeuttivat emokalojen kutunousua ja heikensivät mädin eloonjääntiä kutupaikoilla. 

Ingarskilanjoen meritaimenen luonnonkantaa tuetaan vuosittain istutuksilla, mutta joessa on alkanut pyöriä jo luontainen lisääntymiskierto. Joen kunnostus- ja hoitotyö ovat tuottataneet viime vuosina tulosta. Vuonna 2011 taimenen luonnonpoikasia löytyi kuitenkin vain osalta tutkituista koealoista. Parhaalla koealalla poikastiheys oli noin 30 poikasta/100 neliömetriä.

Siuntionjoen päähaarasta tutkittiin Sågarsforsin ohitusuoma sekä sen alapuolelle laskeva Kvarnbäcken. Kummastakaan ei löytynyt taimenen poikasia.

Mankinjoelta ja Espoonjoen Glomsin haaran yläosasta löytyi syksyllä 2011 vain muutamia satunnaisia kesänvanhoja poikasia. Glomsin alaosassa sijaitsevaa vakiokoealaa ei pystytty sähkökalastamaan Bodomjärven juoksutusten vuoksi. DNA-tutkimusten perusteella Mankinjoen kannan erittäin runsas geneettinen muuntelu sekä Espoonjoen nousuesteen yläpuolisen kannan mahdollinen alkuperäisyys tekevät alueen taimenkannasta geneettisesti arvokkaan.

Sipoonjoen suurimmasta sivupurosta Byabäckenistä ja siihen laskevasta Ritosbäckenistä ei syksyllä 2011 tavattu lainkaan kesänvanhoja luonnonpoikasia.

Virojoen Saarasjärvenojalta saatiin vuonna 2011 2-4-vuotiaita taimenia, mutta ei yhtään kesänvanhaa poikasta.

Viipurinlahteen laskevassa Mustajoessa on Suomen puolella havaittu 2000-luvulla taimenen lisääntymistä. Vuonna 2011 kesänvanhojen luonnonpoikasten määrät olivat huomattavasti aikaisempia vuosia pienemmät. Mustajoen taimenen poikasia on otettu vuosina 2008, 2009 ja 2011 talteen Laukaan kalanviljelylaitokselle emokalaston perustamista varten.

Saaristomeren rannikon joissa tavatuista taimenista on 2000-luvulla tehty geneettisiä tutkimuksia. Niiden perusteella todennäköisesti alkuperäinen meriyhteydessä oleva taimenkanta on jäljellä Kiskonjoen alaosaan laskevan Perniönjoen vesistössä ja sekoittuneet kannat Paimionjoen ja Uskelanjoen vesistöissä. Vuonna 2011 sähkökalastus tehtiin vain Kiskonjoen Latokartanonkoskessa. Siellä ei taimenta tavattu.

Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa yleensä huolestuttavan alhaisia. Syksyllä 2011 kesänvanhojen luonnonpoikasten tiheys oli edellisvuotta alhaisempi ja myös pitkäaikaista keskiarvoa pienempi. Luonnonkannan häviämisriski on erittäin suuri, ellei poikastuotantoa voida nykyisestä oleellisesti lisätä.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa taimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään erittäin epävarmaa. Joen poikastuotantoa tuetaan vuosittain istutuksilla. Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt vain pieniä määriä muutamista alaosan koskista.

Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu vuosittain joki- ja vaelluspoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta viime vuosien tuloksien perusteella myönteinen kehitys on taittunut.

Tornionjoen alaosalla toteutettavan vaelluspoikaspyynnin perusteella koko Tornionjoen vesistö tuottaa nykyisin noin 10 000 taimenen luonnossa syntynyttä vaelluspoikasta. Tämä on vain noin 10 prosenttia Tornionjoen arvioidusta meritaimenen vaelluspoikastuotantopotentiaalista. Poikasistutusten runsauteen nähden myös istutusperäisten vaelluspoikasten määrät ovat jääneet alhaisiksi.

Tornionjoen meritaimenkannan tilaa käsitellään sivustolla:Tornionjoen lohi ja meritaimen.

Iijoen meritaimenkanta on olemassa vain kalanviljelylaitoksilla kasvatettavien emokalastojen varassa.

Vähäistä luonnonlisääntymistä myös muutamissa muissa joissa

Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.

Vantaanjoessa meritaimen lisääntyy satunnaisesti alaosan koskissa ja muutamissa sivupuroissa. Vuosina 2004–2011 useista pääuoman koskista on löytynyt pieniä määriä kesänvanhoja poikasia. Alimmassa sivupurossa, Longinojassa poikastiheydet ovat kuitenkin olleet ilahduttavan suuria.

Kymijoesta on tavattu vuosittain pieniä määriä meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia. Joki soveltuu suuren kokonsa vuoksi selvästi paremmin lohen luonnontuotantoon.

Merikarvianjoessa ja Kiiminkijoessa on todettu vuosittain meritaimenen pienimuotoista lisääntymistä.

Lisätietoa:

Lisätietoa:Tutkija Eero Jutila, RKTL, puh. 020 575 1255
Suunnittelija Ville Vähä, RKTL, puh. 020 575 1878
Tutkija Ari Saura, RKTL, puh. 020 575 1266
Tutkija Alpo Huhmarniemi, RKTL, puh. 020 575 1874

Tulostettava versio