Taimenkannan tila Tornionjoessa

Meritaimenkanta Tornionjoessa uhanalainen

Torniojoen vesistön tärkeimmät meritaimenen lisääntymisalueet sijaitsevat keskijuoksun sivujoissa. Tutkituista suomenpuoleisista sivujoista meritaimenen lisääntymisen kannalta tärkeimpiä ovat Äkäs-, Paka-, Kangos- ja Naamijoki. Ruotsin puolella potentiaalisia lisääntymisjokia ovat mm. Parka-, Meras- ja Olosjoki. Meritaimenen poikasten lisäksi sivujoissa on myös paikallista vaeltamatonta taimenta, jonka poikasia ei voi erottaa meritaimenen poikasista.

Suomen puoleisista sivujoista kehitystä on seurattu pisimpään Paka- ja Äkäsjoella, missä poikastiheydet ovat olleet muita sivujokia suurempia. Tehdyissä sähkökalastuksissa ei 1980- ja 1990- luvuilla löydetty taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia kaikkina vuosina lainkaan. Poikasmäärät alkoivat kuitenkin nousta 1990-luvun lopulla ja selkeää nousua jatkui 2003 saakka. Sen jälkeen poikasmäärissä on ollut suurta vaihtelua jokien ja vuosien välillä.

Poikastiheydet erittäin alhaisia

Vuonna 2011 Äkäsjoelta löytyi taimenen kesänvanhojen luonnonpoikasia vain kahdelta koealalta, kun yhteensä sähkökalastettiin kuusi koealaa. Vastaavasti Pakajoen pääuoman kuudesta sähkökalastetusta koealasta vain kolmesta löydettiin kesänvanhoja poikasia.

Pakajoella taimenen kesänvanhojen luonnonpoikasten keskitiheys oli 4,5 poikasta aarilla. Äkäsjoen pääuomassa se oli 3,0 poikasta aarilla. Äkäsjoella sähkökalastuksia tehtiin myös kahdessa sivujoessa. Kuerjoesta ei löytynyt lainkaan kesänvanhoja poikasia, mutta Valkeajoesta niitä puolestaan löydettiin suhteellisen runsaasti. Sivujoet mukaan lukien taimenen kesänvanhojen luonnonpoikasten keskitiheys oli Äkäsjoessa 18,4 poikasta aarilla.

Myös Naami- ja Kangosjoen taimentiheydet ovat erittäin alhaisia. Molemmissa joissa kesänvanhojen luonnonpoikasten keskitiheys on vain noin yksi poikanen aarilla.

Luonnossa syntyneiden kesänvanhojen taimenenpoikasten määrät Tornionjoen sivujokien, Paka- ja Äkäsjoen, koealoilla v.1986–2011. Vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, vuonna 1998 vakiokoealojen määrää lisättiin sivujoissa.

Taimenkantoja tuetaan istutuksin

Tornionjoen sivujokien taimenkantoja on tuettu 1970-luvulta lähtien pääasiassa joki- ja vaelluspoikasilla tehtävin istutuksin. Runsaimmillaan ne olivat 1990-luvun puolivälissä, jolloin istutettiin yli puolimiljoonaa jokipoikasta ja yli 100 000 jokipoikasta vuodessa. Tällä vuosituhannella istutusmäärät ovat olleet keskimäärin 120 000 jokipoikasta ja 13 000 vaelluspoikasta vuodessa. Lisäksi istutuksia on tehty muutamana vuonna mädillä ja vastakuoriutuneilla poikasilla. Kaikki Tornionjoen taimenistutukset tehdään nykyisin sivujokiin.

Vaelluspoikaspyynnissä istutettujen taimenten osuus on 2000-luvulla ollut noin 25 % kaikista taimenen vaelluspoikasista. Kalastajilta kerättyjen saalisnäytteiden perusteella Tornionjoesta saaduista aikuisista taimenista noin 8 % on ollut peräisin istutuksista.

Meritaimenen vaelluspoikasmäärät alhaisia

Tornionjoessa meritaimenen vaelluspoikasten määrän arviointia vaikeuttaa vaellushuipun ajoittuminen aikaiseen kevääseen. Tulvivassa joessa on usein mahdoton järjestää kunnollista vaelluspoikaspyyntiä ja siten saada kattavaa kuvaa poikasmääristä. Muutamana vuonna vaelluspoikaspyynti on kuitenkin päästy aloittamaan niin aikaisin, että ennen pyyntiä merelle vaeltaneiden poikasten määrä on ollut olettavasti vähäinen. Niiden perusteella on arvioitu, että nykyisellään koko Tornionjoen vesistöstä tuottaa noin 10 000 taimenen luonnossa syntynyttä vaelluspoikasta vuodessa. Tornionjoen vesistön tuotantopotentiaalin on arvioitu olevan noin 80 000 taimenen vaelluspoikasta vuodessa.

Saaliit pysyneet parempina kuin 1980-luvulla

Meritaimensaaliit ovat pysytelleet vuodesta 1990 lähtien selvästi suurempina kuin 1980-luvulla. Tornionjoen suomenpuoleisella osalla ne ovat 2000-luvulla olleet noin 2 200 kg vuodessa. Meritaimenten keskipaino on vaihdellut kahden kilon molemmin puolin. Suurin osa Tornionjoen meritaimensaaliista saadaan joen alaosalta läheltä merta. Varsinaisten kutualueiden läheisyydessä havaitaan vähän kutemaan valmistautuvia meritaimenia.

Tornionjoesta mereen vaeltaneiden taimenten Carlin-merkkipalautuksista suurin osa on saatu Perämereltä. Yksittäisiä palautuksia on saatu myös Selkämereltä, padottujen Kemi- ja Iijoen alaosalta sekä Kalixjoelta. Merkkipalautukset Tornionjokeen palaavista taimenista ovat jääneet vähäisiksi. Pääosa mereltä saaduista merkkipalautuksista on tullut niiden ensimmäisen tai toisena merivuotena. Erityisesti verkkokalastus loppukesällä ja syksyllä verottaa taimenia merivaelluksen aikana. Merkkipalautuksien ja saalisnäytteiden perusteella meritaimenet saapuvat Tornionjokeen kudulle vietettyään merivaelluksella vähintään kaksi vuotta. Tornionjoesta saadut sukukypsät meritaimennaarat ovat olleet keskimäärin 55 cm:n mittaisia. Meritaimenen alamitta Tornionjoessa ja suomenpuoleisella Perämerellä on 50 cm.

Meritaimensaalis ja saaliskalojen keskipaino Tornionjoen suomenpuoleisella osalla vuosina 1983–2010.

Lisätietoa:

Suunnittelija Ville Vähä, RKTL, puh. 020 575 1878
Tutkija Eero Jutila, RKTL, puh. 020 575 1255
Tutkija Ari Saura, RKTL, puh. 020 575 1266
Tutkija Alpo Huhmarniemi, RKTL, puh. 020 575 1874

Tulostettava versio