Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
RKTL on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
In English | På svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  

Kalalajit:
» Suomen uhanalaiset kalat 
» Puutteellisesti tunnetut kalalajit
» Ahven 
» Ankerias
» Elaska
» Harjus
» Harmaanieriä 
» Hauki 
» Härkäsimppu
» Imukala
» Isosimppu
» Kampela
» Karppi
» Kiiski
» Kilohaili 
» Kirjolohi
» Kuha 
» Kuore
» Lahna
» Lohi ja järvilohi 
» Made
» Miekkasärki
» Muikku 
» Nahkiainen 
» Nieriä 
» Nokkakala
» Peledsiika
» Piikkikampela
» Piikkisimppu
» Puronieriä
» Seitsenruototokko
» Siika 
» Silakka 
» Suutari 
» Särki
» Säyne
» Taimen 
» Teisti
» Toutain
» Turska 
» Vaskikala
» Vimpa
» Kalatietoa muistakin lajeista 
» Vieraslajit 
  •Mustatäplätokko
  •Hopearuutana
  •Rohmutokko
  •Valkoevätörö

Mustatäplätokko

(Neogobius melanostomus)

ruots. svartmunnad smörbult, engl. round goby

Lahko: Ahvenkalat Perciformes Alalahko: Gobioidei Heimo: Tokot Gobiidae

Tyypillinen mustatäplätokon väritys.

Kutuasuinen pesää vartioivakoiras on lähes musta.


Tuntomerkit  Esiintyminen ja alkuperä  Lisääntyminen  Ravinto, kasvu ja vaellukset Kalastus ja saaliit  Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

Tuntomerkit: Etummaisen selkäevän takaosassa usein valkoreunainen musta täplä. Pituus jopa 25 cm, useimmiten 5 - 15 cm. Paino jopa 200 g, useimmiten noin 30 g. Pohjaväriltään yleensä vaalea, tummempia täpliä kyljissä ja selässä. Kutuasuiset koiraat lähes mustia.Rintaevät ovat suuret ja vatsaevät yhteenkasvaneet muodostaen imukuppimaisen rakenteen. Ruumiinontelon kalvo on tumma.

Esiintyminen ja alkuperä: Mustatäplätokko on kotoisin Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilta ja niihin laskevien jokien suistoista ja se on levittäytynyt uusille alueille todennäköisesti laivojen painolastivesissä tairunkoihin kiinnittyneinä munina.Itä-Euroopassa se on levittäytynyt myös kanavien väilityksellä moniin jokiin.

Ensimmäinen havainto Suomesta on vuodelta 2005 Saaristomereltä. Vuonna 2009 laji havaittiin Helsingistä ja vuosina 2010 ja 2011 esiintymisalueen ja yksilömäärän havaittiin kasvaneen. Vuonna 2011 havaintoja saatiin myös Maarianhaminasta ja Raahesta.

Itämeressä ensimmäinen havainto oli Gdanskin lahdelta Puolasta vuodelta 1990 ja samana vuonna mustatäplätokon havaittiin ilmestyneen myös Pohjois-Amerikkaan, missä se pian levittäytyi Suurille järville. Laji on levinnyt viime vuosikymmenen aikana useisiin Itämeren rannikkovaltioiden satamiin, muun muassa Viroon ja Ruotsiin.

Lisääntyminen:Mustatäplätokko kutee rantavedessä, useammassa jaksossa toukokuun lopusta elokuulle, noin 15–25 ºC lämpötiloissa. Kutujaksoilla on väliä kahdesta neljään viikkoa, veden lämpötiloista riippuen. Mustatäplätokko tulee sukukypsäksi yleisesti jo toisena elinvuotenaan. Sukupuolet voi erottaa päällepäin sukuaukon papillan muodon perusteella. Havaintojen mukaan kerralla kudettava mätimunien määrä vaihtelee kolmestasadasta yli neljääntuhanteen. Lähes kutuvalmiit mätimunat ovat kirkkaankeltaisia ja soikeita.

Naaraat kutevat kivenkoloon, mihin koiras on vallannut pesän.Koiras jää hoitamaan ja vartioimaan pesääsekä huolehtii kehittyvistä munista. Samaan pesään on voinut kutea useampikin naaras. Hyvällä paikalla voikutukolojaolla jopa vaaksan päässä toisistaan. Mätirykelmät ovat kiinnittyneinä yleensä kivien pinnoille tai kallion rakosiin. Hedelmöittyneet, päärynänmuotoiset mätimunat ovat 2–3 mm mittaisia. Alkionkehitys kestää 17–21 ºC lämpötilassapari-kolme viikkoa. Poikaset kuoriutuvat 5,5–6 mm:n pituisina. Lisääntymistä voi tapahtua meressä, murtovedessä ja makeassa vedessä. Ilmaston lämpenemisenoletetaan olevan hyödyksi mustatäplätokolle: sen lisääntymiskausi pitenee, ja poikaset varttuvat suuremmiksi ja selviävät paremmintalvesta.

Ravinto, kasvu ja vaellukset: Mustatäplätokot elävät pääosin littoraalivyöhykkeessä, yleensä alle 20 m syvyydessä.Talvisin ne kuitenkin vaeltavatsyvempiin vesiin.Mustatäplätokko käyttää ravinnokseen pääasiassa simpukoita, mutta syö myösmuita pohjaeläimiä kuten kotiloita sekä pieniä kaloja.

Mustatäplätokot elävät vain kolmesta viiteen vuotta. Ensimmäisenä kasvukautena ne saavuttavat noin 4–6 cm pituuden. Sukukypsyminen tapahtuu 7–8 cm:n mittaisena. Koiraiden kasvu hidastuu sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen ja esimerkiksi kaikki Suomessa tutkitutyli 20 cm pituiset näytekalat olivat naaraita.Suurin naaras painoi 160 g.

Kalastus ja saaliit:Suomessa mustatäplätokkoja ei ole hyödynnetty. Venäjällä, alkuperäisellä esiintymisalueellaan mustatäplätokkoa pyydystetään kymmeniä tonneja vuosittain. Puolassakin sitä on jo kalastettu ammattimaisesti ja myyty muun muassa säilykkeinä.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Vieraslaji. Laji on levinnyttodennäköisesti laivojen mukana rannikollamme useampiinkin satamiin. Mustatäplätokko on agressiivinen kilpailija joka saattaa aiheuttaa paikallisesti haittaa muille kalalajeille.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Otamme mielellämme vastaan havaintoja vieraskalalajeista osoitteessa www.riistakala.info/vieraslajit



Tulostettava versio

Jaa Jaa
 

Lisätietoa
 
 Muualla verkossa: 
 » Ilmoita vieraslajihavainnosta! 
 » NOBANIS 
 

© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Muokattu 21.11.2011