Elinympäristöt

Elinympäristötutkimuksiin tarvitaan tietoa riistaeläinten tai -populaatioiden sijainnista sekä ympäristöluokitellut karttapohjat tai tausta-aineistot. Paikannettu havaintotieto voidaan kerätä monin tavoin, esimerkiksi radiotelemetrian avulla tai riistakolmiohavainnoista. Suomalainen elinympäristökartoitus, etenkin metsiemme kaukokartoitus, edustaa kansainvälistä huipputasoa. Näiden asioiden osaava yhdistäminen mahdollistaa ainutlaatuiset elinympäristötutkimukset useilla erilaisilla, halutuilla mittakaavoilla.

Riistan elinympäristö ei ole pelkästään se paikka, jossa eläimen tapaa. Kuva: Marcus Wikman

Tarkastelutasoja on monia. Yleisin kysymys on millaisessa elinympäristössä jokin riistalaji viihtyy. Tällöin tutkitaan yleensä sopivan ravinnon ja suojan, toisaalta esimerkiksi petoriskin määrää. Tässä suhteessa voidaan löytää vielä paljon hyviä sovelluksia vaikkapa maa- ja metsätaloudelle. Maisemaekologia tutkiii ekologisia ilmiöitä laajemmassa mittakaavassa, tavallaan lintuperspektiivistä. Juuri tällä tutkimusalalla suomalaiset perusedellytykset ja osaaminen ovat kohdallaan. Lajin populaatioiden tai eläinyksilönkin menestystä selittää laajan maiseman rakenne usein paljon paremmin kuin välitön lähiympäristö. Teerinaaraan poikueellisuutta/poikueettomuutta selittää parhaiten ympäristön maisemarakenne alueella, jonka halkaisija on kymmenen kilometrin luokkaa. Voidaan tutkia myös puhua maantieteellisestä tasoa, jolloin jo tarkastellaan populaatioiden elinkelpoisuuden peruskysymyksiä: onko alueen metsäisyystaso, metsien prosentuaalinen osuus, riittävä metsäriistalajin vaatimuksiin nähden. Metsien pirstoutuminen on monesti asettanut tämän perusvaatimuksen kyseenalaiseksi.

Riistalle tärkeä elinympäristö muodostuu myös ympäröivän maiseman rakenteesta. Kuva: Petri Timonen

 

Tulostettava versio