|
|
Viljelymaan pesimälinnusto Maatalousympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta sen pesimälinnustokin on muuttunut valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Tämä käy ilmi laskennoista, joita Suomessa on tehty 1920-luvulta lähtien ja vuodesta 1984 lähtien vuosittain.
 |
Sepelkyyhky on entistä enemmään siirtynyt metsistä viljelymaan laidoille ja asutuksen
piiriin. Lajin urbanisoituminen on vasta viime vuosina päässyt vauhtiin Suomessa.
Kuva: Marcus Wikman |
Maatalousympäristön pesimälinnustotietoja tarvitaan monessa riistaankin liittyvässä yhteydessä:
- Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan maatalouden tulisi olla sellaista, että luonnon monimuotoisuus ei vähene. Maatalousympäristö ja sen linnusto ovat kuitenkin köyhtyneet viime vuosikymmeninä. Kehitys on ollut samanlaista kaikkialla Länsi-Euroopassa, joskaan Suomessa köyhtyminen ei ole ollut yhtä voimakasta kuin muualla. Kun tiedetään, millä tavalla ympäristön ominaisuudet vaikuttavat linnustoon, voidaan luoda kehitykseen vaikuttavia toimenpiteitä. Pesimälinnusto ilmaisee ympäristön tilaa myös riistaeläinten kannalta. Riistanhoidon kannalta on tärkeää, että löydetään sellaisia toimenpiteitä, jotka parantavat elinympäristöjä laaja-alaisesti, kaikkialla maatalousympäristössä.
- Maatalousympäristön linnuista peltopyy, fasaani ja sepelkyyhky ovat meillä riistalintuja, joiden kantojen kehityksestä meillä on oltava tietoa. Aiemmin ovat myös heinäkurppa ja uuttukyyhky kuuluneet riistalintuihin, mutta ne on niiden vähälukuisuuden takia niistä poistettu; kantojen taantuminen – heinäkurpan kohdalla häviämiseen asti – on puolestaan johtunut maatalouden muutoksesta seuranneesta elinympäristön muutoksesta. Pesimälinnuston lajeista varis, naakka ja harakka voivat käyttää ruokanaan muiden lintujen, myös riistalintujen, munia ja poikasia, joten niidenkin seuranta on riistatalouden kannalta kiintoisaa. Varis ja harakka kuuluvat metsästyslain piirissä oleviin rauhoittamattomiin lajeihin, joilla on kuitenkin pesimäaikainen suoja.
- Monet meillä rauhoitettuihin kuuluvat lajit ovat metsästettäviä monissa muissa Euroopan unionin maissa. Näitä ovat mm. maatalousympäristön linnuista kuovi, töyhtöhyyppä, uuttukyyhky, kiuru, räkättirastas ja kottarainen. EU-yhteyksissä, mm. Ornis-komitean työskentelyssä, Suomen on tunnettava näiden lajien kantojen tila kotimaassa.
Lintujen laskenta tehdään kartoitusmenetelmällä, jossa käytetään kolmea käyntikertaa. Maastossa laskennat tehdään aamun ja aamupäivän kuluessa toukokuun alku- ja jälkipuoliskolla sekä kesäkuun alkupuoliskolla, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan ja asettuneet pesimäpaikoilleen. Maastossa käyntikartalle merkityt lajia, sukupuolta ja käyttäytymistä osoittavat havainnot siirretään jälkikäteen lajikohtaisille kartoille. Kolmen käyntikerran havainnoista muodostuu rykelmiä, jotka voidaan erottaa toisistaan, kun naapuruksista on kartalla samanaikaista havaintoa osoittavat merkit. Havaintorykelmät liittyvät pesimäreviireihin, joiden lukumäärä voidaan lajikartalta laskea.
Maastossa merkitään muistiin myös peltojen viljelykasveja ja muita ympäristön koostumukseen liittyviä tietoja. Nämä yhdistetään paikkatietojärjestelmän avulla lintutietoihin. Yhdistettyjen ainneistojen avulla tutkitaan mm. lintujen runsauden ja koko lajiston riippuvuutta elinympäristön ominaisuuksista.
Juha Tiainen
Riista- kalatalouden tutkimuslaitos
PL 2
00791 Helsinki
Puh. 0205 751 275
juha.tiainen@rktl.fi
 Tulostettava versio
|
|
