Tutkimusmestarin kertomaa: Hirvisonnia pannoittamassa

Lumi alkaa pöllytä ympärillä, ja tunnen pienen nykäyksen, kun helikopterin jalakset irtoavat lumesta. Pilotti ohjailee konetta tasaisen varmasti, ja kevyesti kallistellen kiertelemme sopivia maastoja hirviä etsien.

Pilotin vieressä istuva eläinlääkäri Sauli ilmoittaa kahdesta hirvestä koneen oikealla puolella. Matalassa taimikossa seisovat hirvet erottuvat helposti, mutta huomaamme heti, että kyseessä on hirvilehmä vasansa kanssa. Ne eivät meitä kiinnosta, joten jatkamme matkaa kaartaen takaisin lentoreitillemme.

Varttuneesta taimikosta löydämme viimein maakuulta kolme aikuista hirveä. Kaarramme hieman hirvistä poispäin, ja alan valmistautua nukutusyritystä varten.

Nukutusnuoli takalistoon

Nukutusnuoli ammutaan hirveen helikopterista. Sopiva ampumaetäisyys on usein alle 15 metriä. Kuva: Sauli Laaksonen

Otan lämpimän takin suojasta yhden nukutusnuolen ja laitan sen aseen piippuun. Säädän vielä aseeseen oikean paineen ja ilmoitan olevani valmiina. Pilotti Rene ja Sauli ovat sillä aikaa suunnitelleet lentoreitin ja ilmoittavat, että yrittävät saada hirvet kulkemaan läheisen kapean suoalueen yli.

Asetan vasemman jalkani jalaksen askelmalle ja teen pari harjoitustähtäystä. Kopteri kaartaa lähemmäs hirviä, jotka ovat jo lähteneet liikkeelle. Hirvet kuitenkin pysähtyvät eivätkä lähde aukealle suolle. Rene kiepsauttaa koneen vasemman kautta ympäri. Uusi lähestyminen saa hirvet uudelleen liikkeelle.

Heti kun suojaava puusto loppuu ja sarvipää hirvi on avoimella paikalla, syöksymme kopterilla hirven perään. Seuraan hirveä kiikaritähtäimen läpi. Olemme jo lähellä hirveä, ja kun matkaa hirveen on vajaa kymmenen metriä, painan liipaisimesta ja näen nukutusnuolen osuvan hirven oikeaan takapaistiin. Laukaus tuli aivan viime hetkillä ennen kuin hirvi ehti puuston suojaan.

Paikannus kuorsaavasta hirvestä

Seuraamme hirven liikkeitä kaarrellen hitaasti hirven yläpuolella. Kuuden minuutin kuluttua osumasta hirven kulku on jo hidasta ja suuntana on hieman tiheämmän puuston saareke. Siellä kuusten keskellä huomaamme hirven asettuneen makuulle ja otamme paikasta paikannuksen GPS-laitteeseen.

Pehmeä alusta ei sovi laskeutumispaikaksi, joten pilotti pitää konetta paikallaan sen aikaa, että saamme Saulin kanssa otettua mukaan repun, hirvipannan ja lumikengät. Kaivan taskustani GPS:n ja tutkin, missä suunnassa nukutettu hirvi makailee.

Hirveä lähestyessämme kuulemme sen selvästi kuorsaavan. Riisumme lumikengät pois ja kävelemme hiljaa aivan hirven viereen.

Panta kaulaan

Hirvelle on laitettu panta kaulaan ja eläinlääkäri Sauli Laaksonen antaa herätyspiikin. Kuva: Petri Timonen

Poistan pannasta magneetin, joka pitää pannan toimimattomana niin kauan, kunnes se laitetaan hirven kaulaan. Avaan myös pannan kiinnitysruuvit, jotta saan ujutettua sen sarvien takaa hirven kaulan ympäri. Säädän pannan oikean pituiseksi ja ruuvaan mutterit takaisin kiinni. Laitan hirven vasempaan korvaan korvamerkin. Sauli on sillä aikaa mitannut hirven lämpötilan ja ottanut näytteitä.

Sauli on valmis antamaan hirvelle herätyspiikin. Herätteen antamisen jälkeen vetäydymme näkösuojaan reilun kymmenen metrin päähän odottamaan hirven heräämistä.

Takaisin koneelle

Hetken päästä hirvi jo kääntelee päätään ja lipoo huuliaan. Parin minuutin odottelun jälkeen hirvi nousee hitaasti seisomaan ja katselee arvokkaan näköisesti ympärilleen. Hirvi ottaa varovaisesti muutaman askeleen, pysähtyy ja katselee vielä ympärilleen. Tämän jälkeen se lähtee rauhallisesti mutta päättäväisesti kävelemään poispäin ja katoaa metsän suojaan.

Soitan pilotillemme, että meidät saa tulla hakemaan. Juoksemme kyyryssä koneelle, sidon nopeasti kaikki tarvikkeet kiinni, hyppään paikalleni ja laitan turvavaljaan pikalukon kiinni. Kone nousee hetkessä yläilmoihin ja alamme etsiä seuraavaa hirveä pannoitettavaksi.

Lisätietoja:
Tutkimusmestari Petri Timonen, puh. 020 575 1427

Tulostettava versio