Mäyräkanta

Vuotuinen mäyräsaalis heilahtelee 10 000 mäyrän tuntumassa. Saalis on kasvanut jonkin verran 1990-luvun puolivälin jälkeen. Mäyriä saadaan eniten saaliiksi ja kantamme on tihein Etelä-Suomessa, kuten Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Vakituinen mäyräkanta puuttuu suurimmasta osasta Lappia. Ilmaston lämpeneminen ja talvien lyhentyminen voivat auttaa talviunta nukkuvaa mäyrää leviämään yhä pohjoisemmaksi.

Mäyrä on alun perin lauhkean vyöhykkeen lehtimetsien laji. Mäyrät suosivatkin vanhoja lehti- ja sekametsiä, joissa on runsas puusto mutta niukka aluskasvillisuus. Maaperän tulisi olla sellaista, että mäyrän on helppo kaivaa sekä pesäluolastot että kastematoja ja muita selkärangattomia ravinnokseen. Näitä keskieurooppalaistyyppisiä lehtoja on Suomessa vain vähän, suurimmat tammilehdot ovat Turun Ruissalossa, missä onkin luultavasti maamme tihein mäyräkanta. Muualla Suomessa mäyrän tapaa usein peltojen pirstomalta alueelta. Näillä alueilla se on kaikkiruokainen ja syö paljon muun muassa sammakoita, myyriä, kovakuoriaisia ja marjoja.

Vieraslajit voivat uhata kotoperäisiä lajeja kilpailemalla näiden kanssa, jos lajit käyttävät samoja elinympäristöjä. Voidakseen elää jatkuvasti rinnan samalla alueella eläinten täytyy jollain tavalla jakaa resurssit. Ne voivat esimerkiksi käyttää erilaisia elinympäristölaikkuja päällekkäisillä elinpiireillään. Supikoirat ja mäyrät suosivat osin erilaisia elinympäristöjä, mikä mahdollistaa niiden rinnakkaiselon samalla alueella. Mäyrät suosivat metsiä, joissa on runsas puusto mutta niukka aluskasvillisuus, kun taas supikoirat suosivat avoimia biotooppeja, joissa on vähän puita mutta runsas aluskasvillisuus. Molemmat ovat kuitenkin joustavia elinympäristönkäytössään ja voivat käyttää osin samoja elinympäristöjä, kuten peltoja.

Vuosittain saadaan saaliiksi noin 10 000 mäyrää. Saalis on kasvanut hieman 2000-luvulla.

Eniten mäyriä saadaan saaliiksi Etelä-Suomessa, missä kanta on tihein.

Lisätietoja:
erikoistutkija Kaarina Kauhala

 

Tulostettava versio