Rabieksen torjunta

Nykyään Euroopassa on kaksi tärkeää rabieksen levittäjää – kettu ja supikoira. Supikoirakanta on viime vuosina kasvanut voimakkaasti myös Keski-Euroopassa, esimerkiksi Saksassa, joten sielläkin rabiesta levittävien pienpetojen tiheydet ovat kasvaneet. Euroopassa on siis uusi tilanne, ja entiset torjuntatoimenpiteet (jotka ovat kohdistuneet nimenomaan ketturabiekseen), eivät välttämättä enää riitä, kun tautia levittäviä lajeja on kaksi.

Koska rabiesta esiintyy sekä Venäjällä että Virossa, uuden epidemian riski on Suomessa jatkuvasti olemassa. Uusimmat tiedot rabieksen esiintymisestä Venäjän Karjalassa vain 150 km:n päässä Suomen rajalta ovat huolestuttavia.

Syöttirokotukset pienentävät oleellisesti rabiesepidemian riskiä. Kun petoyhteisöä rokotetaan vähintään kolme vuotta, epidemian syntyyn vaadittava supikoirien ja kettujen yhteistiheys kasvaa. Rokottaminen vain yhtenä vuonna ei kovin paljon auta rabieksen torjunnassa. Suurin hyöty rokotuksista on, kun rokotteita levitetään sekä syksyllä, jolloin nuoret supikoirat vaeltavat, että keväällä supikoirien herättyä talviunesta.

Syöttirokotukset rabiesta vastaan tulisi keskittää sellaisille alueille, missä on paljon supikoirien suosimia elinympäristöjä, kannan tiheys suurin ja pienpetojen väliset kontaktit todennäköisimpiä. Nämä alueet ovat usein kylien ympäristössä. Suomessa syöttirokotuksia levitetään lentokoneista maastoon kahdesti vuodessa. Suuri osa syöteistä joutuu kuitenkin laajoille havumetsäalueille, joilla supikoirakanta on harva. Syöttejä olisikin hyvä levittää myös paikallisten asukkaiden toimesta pihoille ja kylien liepeille, jotta riittävän suuri osa supikoirista ja ketuista saisi rokotuksen. Myös koirien ja ulkona liikkuvien kissojen rokotukset tulisi aina pitää voimassa.

Lisätietoja:
erikoistutkija Kaarina Kauhala

 

Tulostettava versio