|
|
Supikoirakanta Supikoira on Euroopassa vieraslaji, joka levittäytyy ja jonka kanta kasvaa sekä Suomessa että muualla Euroopassa edelleen. Supikoiraa tavataan nykyisin lähes koko maassa, vain pohjoisimmasta Lapista pysyvä kanta puuttuu. Supikoiran menestykseen vaikuttavat sen sopeutuvaisuus, kaikkiruokaisuus, suuri lisääntymisteho ja talviuni.
Tämän vuosituhannen alussa saaliiksi saatiin alle 90 000 supikoiraa, kun saalis on nykyisin noin 170 000. Arviolta noin puolet syyskannasta joutuu metsästäjien saaliiksi, joten supikoirasaalis kertoo osaltaan kannan tiheydestä. Aikuiskannan tiheys voi paikoin Etelä-Suomessa olla jopa 2 yks./km2.
Pareittain elävillä koiraeläimillä, kuten supikoiralla ja ketulla, kannan tiheys korreloi yleensä negatiivisesti elinpiirin koon kanssa. Elinpiirin kokoon puolestaan vaikuttaa elinympäristö eli eläimen käytettävissä olevat resurssit. Mitä parempi elinympäristö, sitä tiheämpi on kanta. Etelä-Suomessa supikoiran elinpiiri on parhailla alueilla vain noin 100 ha.
Supikoirakannan tiheyttä – ja siten sen levittämien tautien ja loisten riskiä - eri alueilla voidaan arvioida, kun tiedetään, mitkä ovat supikoiralle parhaat elinympäristöt. Supikoira suosii erityisesti kosteita niittyjä, heinittyneitä avohakkuita, ja avoimia lehtimetsiä, joilla on runsas ja korkea aluskasvillisuus. Nämä biotoopit tarjoavat sekä suojaa että ravintoa, kuten pikkunisäkkäitä, sammakoita ja hyönteisiä tälle kaikkiruokaiselle petoeläimelle. Myös omakotitalojen ja kesämökkien pihat komposteineen, marjapensaineen ja omenapuineen tarjoavat supikoiralle runsaasti ravintoa. Paikoin supikoirat suosivat myös peltomaisemaa varsinkin, jos suuret ojat pajupusikkoineen reunustavat peltoja. Elinpiirit ovat siten pienimpiä ja kannan tiheys suurin sellaisilla alueilla, joiden maisema on avoimien lehtimetsien, puutarhojen ja peltojen muodostamaa pienipiirteistä mosaiikkia. Näillä alueilla myös epidemioiden riski on suurin.
 |
| Supikoirakanta kasvaa ja saalismäärä on 2000-luvulla lähes tuplaantunut. |
 |
| Supikoirasaalis kertoo osaltaan kannan tiheydestä eri alueilla. |
Lisätietoja:
erikoistutkija Kaarina Kauhala
 Tulostettava versio
|
|
