Peltokolmiot

Peltokolmiolaskennan suoritusohjeet

Reitinvalinta. Peltokolmio on tasasivuisen kolmion muotoinen reitti, jonka sivujen pituudet ovat 2 km ja kokonaispituus siis 6 km. Kolmio suunnitellaan kartan avulla maastoon siten, että se kulkee suunnilleen puo­liksi pelloilla (yhdestä neljänneksestä kahteen kolman­nekseen) ja metsissä; asutustakaan ei tule kiertää, vaan reitti voi kulkea pihojen ja kylien halki.

Laskenta-aika on 3.1.-4.3. Kolmio lasketaan yhden päivän aikana. Hyvien olojen sattuessa laskenta kan­nattaa tehdä mahdollisimman pian. Laskenta on erit­täin altis sää- ja lumioloille ja tämän vuoksi sopivia laskentapäiviä ei ole kovin monta.

Laskettavat lajit. Seuraavien lajien lumijäljet merki­tään: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, piisami, susi, kettu, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, mäyrä, ahma, saukko, ilves, kissa, villisi­ka, valkohäntäpeura, kuusipeura, hirvi ja metsäkauris sekä peltopyy, fasaani, metso, teeri, riekko ja pyy. Linnuista kirjataan ja merkitään kartalle myös näköha­vainnot (lomakkeelle lajin jälkeen sana NÄHTY).

Laskennan suoritus. Laskennassa edetään kävellen tai hiihtäen (kompassia ja karttaa käyttäen tai maastoon merkittyä) kolmion sivua pitkin. Laskentaa voi edeltää esikierto, jolloin kaikki kulku-uran ylittävät jäljet pei­tetään tai merkitään tunnistettavasti. Varsinainen las­kenta tehdään 1 tai 2 vrk kuluttua lumisateesta tai esi­kierrosta, ja siinä lasketaan kaikki uudet jäljet. Jos lun­ta satoi edellisen päivän aamupäivällä, on laskenta parempi tehdä iltapäivällä. Lyhyt kertymäaika on eduksi eläinkantojen ollessa vahvoja, koska esim. ru­sakkoryhmät voivat nopeasti tuottaa vaikeasti eriteltä­viä jälkikenttiä. Kaikkien lajien ollessa vähälukuisia on hieman pidempi kertymäaika eduksi.

Havaintojen kirjaus. Kaikki havaitut jäljet ja nähdyt linnut paikannetaan kolmion kartalle poikkiviivoilla, numeroidaan juoksevasti ja selitetään havaintolomak­keella. Mikäli alle 20 m matkalla on tiheässä yhden la­jin jälkiä, jakso paikannetaan karttaan yhdellä viivalla ja jälkimäärän summa merkitään havaintoriville.

Jos tiheälti on useamman lajin jälkiä, jakso samoin paikan­netaan karttaan yhdellä viivalla, jonka kohdalle kirjoitetaan jokaiselle lajille oma numeronsa. Lomakkeeseen kukin laji kirjataan omalle rivilleen ja havainnot yhdistetään aalto­sulkeella. Esimerkissä samalla paikalla on havaittu ketun, jäniksen ja oravan jälkiä. Karttaan tehdään vain yksi merkki ja kirjoitetaan sen kohdalle 22, 23 ja 24. Lomakkeella vastaavat havainnot on yhdistetty aaltosululla.

Vain kulkureitin kanssa risteävät jäljet lasketaan. Jo­kainen ylitysjälki kirjataan erillisenä siinäkin tapauk­sessa, että useampi nähdään selvästi saman yksilön te­kemiksi. Ainoa poikkeus, jossa mukaan lasketaan kul­ku-uraa risteämätön alle 10 m etäisyydelle tuleva jälki, on kun eläin selvästi varonut ylittämästä esikiertouraa ja kääntynyt sen vuoksi poispäin.

Jos samaan jälkeen näyttää astuneen useampi peräk­käin kulkenut eläin (esim. ilves, hirvi), on jälkeä seu­rattava jonkin matkaa sellaiseen maastokohtaan, jossa kulkijoiden lukumäärä paljastuu. Mikäli taas on ennät­tänyt syntyä polku (esim. jänis, valkohäntäpeura, met­säkauris), laskijan on arvioitava jälkien lukumäärä mahdollisimman tarkasti. Myös tällöin voi arviointia varten kannattaa poiketa laskentareitiltä. Laskentaa tu­lee kuitenkin jatkaa vasta, kun tarkistuksen jälkeen on palattu alkuperäiselle reitiltä poikkeamispaikalle.

Laskenta-ajan sää. Laskennan tuloksiin vaikuttaa las­kentahetken säätä enemmän sen ajan säätila, jona jäljet ovat syntyneet eli edellisen yön. Jälkien kertymäyönä ei saa olla erityisen kovia pakkasia, lumisadetta tai ko­via tuulia. Ylipäätään lumipeitteen on oltava sellainen, että lumikonkin kokoisen eläimen jäljet painuvat lu­meen ja säilyvät seuraavaan päivään tunnistettavina.

Lajilleen määrittämätön jäniseläin

Merkintää JÄNIS EI SAA KÄYTTÄÄ, koska se ei ole yksiselitteinen.

Tulostettava versio