Riistakolmiot

metsäriistan seurantajärjestelmä

Eläinkantojen seurannalla on Suomessa pitkät perinteet, ja tämä koskee aivan erityisesti lintuja. Metsäkanalintujen vuosittainen, valtakunnan kattava seuranta alkoi 1960-luvun alkupuolella. Vielä 1980-luvun lopulle asti oltiin aivan tavallistenkin riistanisäkäslajien runsaudesta ja runsauden vaihtelusta huonosti perillä. Saalistilastoja yritettiin käyttää kannanmuutosten kuvaamiseen, ja riistantutkimus on tehnyt vuodesta 1945 lähtien ns. riistatiedustelun, jossa noin 500 havainnoijaa eri puolelta Suomea kuvaa retkeilyalueeltaan tavallisimpien riistalajien suhteellista runsautta ja kannan runsauden muutosta edellisvuoteen verrattuna. Eräistä riistanisäkäslajeista on tehty lisäksi erillislaskentoja.

1980-luvulla pyrittiin löytämään menetelmä, joka yhdellä laskentasuorituksella antaisi tietoa mahdollisimman monesta riistayhteisön lajista. Päädyttiin vakiolinjoilla tehtäviin laskentoihin: loppukesän laskennassa pitäydyttiin aikaisemmassa kanalintujen poikuearvioinnin menetelmässä, ja talviseen nisäkkäiden lumijälkien laskemiseen sovellettiin pitkään Venäjällä käytössä ollutta menetelmää.

Riistaeläinkantojen koon ja vaihtelun tunteminen on välttämätön edellytys mm. kestävän metsästysverotuksen suunnittelussa. Pitkät aikasarjat tekevät mahdolliseksi eläinkantojen luontaisen vuosivaihtelun ymmärtämisen ja pitkäaikaismuutosten havaitsemisen.

Kuva: Marcus Wikman

Pekka Helle
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Tutkijantie 2 E
90570 Oulu
pekka.helle@rktl.fi

Marcus Wikman
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
PL 2
00791 Helsinki
marcus.wikman@rktl.fi

Tulostettava versio