Riistakolmioverkosto

Kolmioseurannan suunnitteluvaiheessa arvioitiin, että noin 1200 riistakolmiota koko maan alueella takaa riittävän edustavan otannan alueellisten ja ajallisten kannanmuutosten kuvaamiseksi. Seurannan alkuvuosina tämä tavoite täyttyi mallikkaasti. Vuosien mittaan jonkin verran kolmioita on autioitunut ja uusia on perustettu. Laskentaohjeissa kuitenkin teroitetaan kolmioiden pysyvyyttä, vaikka alueella tehtäisiin esimerkiksi hakkuita. Metsätalouden työt ovat arkielämää Suomen metsissä ja niiden aiheuttamat riistakantojen muutokset ovat “tosia”, ja siten niiden vaikutus seurantatuloksissa tulee näkyä. Kaikkiaan riistakolmioita on perustettu noin 1650, ja  näistä on viime vuosina laskettu vuosittain noin 800, mikä on jonkin verran vähemmän kuin alkuperäinen tavoite (kuvat 2 ja 3).

Kuva 2. Riistakolmioita on perustettu yli 1650 koko maahan. Aktiivi- sesti laskettujen kolmioiden lukumäärä on kuitenkin pienempi, ja 2000-luvulla laskettuja riistakolmioita on noin 1250.

Kuva 3. Kolmiolaskennan aloitusvuonna 1988 perustettiin yli 400 riistakolmiota. Kolmioiden lukumäärä kasvoi muutamassa vuodessa yli tuhannen, ja 1990-luvun alkuvuosina laskettiin kesällä yli 1100 kolmiota. Vuosittain laskettujen riistakolmioiden lukumäärä on sen jälkeen tasaisesti pienentynyt, mutta laskeva trendi näyttää taittu- neen vuonna 2004.

Suomessa on kolmisentuhatta metsästysseuraa. Jokaisen vastuuntuntoisen metsästysseuran tulisi ylläpitää riistakolmiota, joko yksin tai yhdessä naapuriseuran kanssa. Oma kolmio takaa myös seurakohtaisen tulospalautteen. Riistanhoitoyhdistystasolla voitaisiin puolestaan huolehtia siitä, että yhdistyksen alueella seurataan vähintään kolmea riistakolmiota. Maan pohjoiset riistanhoitoyhdistykset ovat kuitenkin niin suuria, että niiltä täytyy edellyttää selvästi enemmän. Kolmioiden vähimmäistavoitemäärät perustuvat riistanhoitoyhdistysten lukumäärään ja maapinta-alaan siten, että yhdistyskohtainen vähimmäismäärä olisi kolme kolmiota tai yksi kolmio 200 km² maapinta-alaa kohti Etelä-Suomessa ja 300 km² kohti Pohjois-Suomessa (Taulukko 1).

Taulukko 1. Riistanhoitopiirien maapinta-alat, riistakolmioiden tavoitemäärät sekä toteutuneiden toimivien kolmioiden lukumäärä. Toteutuneesta luku-määrästä on vähennetty lopetetut riistakolmiot sekä kolmiot, joilla ei ole tehty laskentaa viimeisten viiden vuoden aikana.

	Riistanhoito-	Maapinta-		Pinta-ala /		Kolmioiden		Toteutunut
	piiri	ala (km²)		riistakolmio		tavoitemäärä		lukumäärä
	Etelä-Häme	8 802		176		50		41
	Etelä-Savo	16 343		178		92		83
	Keski-Suomi	15 567		185		84		74
	Kymi	10 783		161		67		53
	Lappi	93 057		535		174		246
	Oulu	36 856		307		120		151
	Pohjanmaa	19 449		172		113		86
	Pohjois-Häme	8 869		161		55		24
	Pohjois-Karjala	17 782		200		89		89
	Pohjois-Savo	16 511		176		94		63
	R. Pohjanmaa	6 998		206		34		26
	Satakunta	12 173		174		70		79
	Uusimaa	9 898		183		54		35
	Varsinais-Suomi	9 996		175		57		18
	Kainuu	20 252		253		80		153
	Yhteensä	303 336		246		1 233		1 221

Työtaakka on suhteellisesti suurin Pohjois-Suomessa, vaikka kolmiomäärät pinta-alaa kohti ovat siellä pienimmät. Pohjoisen pienempi kolmiotiheys ei kuitenkaan heikennä tulosten edustavuutta, koska maastokuviot ovat siellä suuria ja yhtenäisiä. Maan eteläosien rikkonaiset ja pienikuvioiset maastot edellyttävät suurempaa kolmiotiheyttä riittävän laskentaluotettavuuden saavuttamiseksi.

Tulostettava versio