Runsauslaskelmat pienille alueille

Siitä huolimatta, että riistakolmiolaskenta on mittava seurantajärjestelmä, aineistopohja jää usein puutteelliseksi, kun halutaan laskea riistan runsautta pienillä alueilla. Sattumanvaraisen vaihtelun hallitseminen edellyttää karkeasti 100 km laskentalinjaa. Riistakolmiotiheys on vain poikkeustapauksissa niin suuri, että esim. kunta- ja riistanhoitoyhdistystasolle olisi suoraan käytettävissä riittävä laskenta-aineisto. Riistakolmioaineistosta on voitu luotettavasti osoittaa, että riistakantojen vaihtelut lähialueilla ovat samankaltaisia. Tämä havainto on luonut edellytykset laskennallisesti esittää runsaustietoa myös sellaisille rajallisille alueille, joilla riistakolmiolaskentaa ei ole tehty. Esimerkiksi kanalintutiheyden laskeminen riistanhoitoyhdistyksille tapahtuu siten, että kolmiokohtaisia tiheyksiä kerätään 50 km:n säteellä alueen keskipisteestä. Kohdealueen kattavan ympyrän alalta kolmiokohtaisille tuloksille annetaan painoarvo 1 (ne tulevat aineistoon sellaisenaan), ja kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään suoraviivaisesti 50 km:n säteeseen saakka (eli niiden merkitys on vähäisempi). Painokertoimen laskutapa käy ilmi kuvasta 5. T = S (T_(i) P_(i) ) / S P_(i), missä T_i on kolmion i tiheys ja P_i kolmion i painokerroin.

Kuva 5.  Esimerkki yhden riistanhoitoyhdistyksen (rasteroitu alue) riistakantatietojen laskemiseksi. Yhdistyksen keskipisteestä aineistoon tulevat mukaan kolmiot etäisyydelle r (n. 22 km) sellaisenaan (painokerroin 1). Etäisyydellä 22-50 km olevat kolmiot otetaan myös mukaan, mutta niiden merkitys lopputulokseen pienenee etäisyyden kasvaessa (painokerroin pienenee).

Tulostettava versio