Hirvikanta vuonna 2010

Kannan koko ja vasatuotto

Suomen hirvikannan koko syksyn 2010 jahdin jälkeen oli 88–104 000 hirveä. Vuoteen 2009 verrattuna kanta pieneni 6%. Hirvikanta pieneni selvästi Pohjois-Suomessa ja Rannikko-Pohjanmaalla. Kanta kasvoi Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Kuva: Marcus Wikman

Tämä tiedote perustuu hirviseurueiden vuoden 2010 hirvenmetsästyksen aikana täyttämien hirvihavaintokorttien tietoihin hirvikannan koosta, vasatuotosta ja rakenteesta. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Hirvihavaintokortin täytti yhteensä 5269 seuruetta. Korttien kattavuus eli niissä ilmoitettujen kaatojen osuus koko saaliista oli 80,8 %. Hirvikorttien täyttöaktiivisuus on laskenut viime vuosikymmenen aikana noin 10 prosenttiyksikköä.

Hirvikannan vähimmäiskoko arvioitiin laskennallisella menetelmällä ottaen huomioon vuotuinen saalis, vasatuotto ja kannanmuutosprosentti. Kannanmuutoksen suuruus arvioitiin saaliin vasa/naaras- suhteen, aikuissaaliin urosprosentin ja havaintoja/kaato-suhteen avulla. Suomen hirvikannan koko syksyn 2010 jahdin jälkeen oli noin 96000 hirveä. Ottaen huomioon menetelmään liittyvän epävarmuuden hirvikannan koko oli todennäköisesti 88000–104000 hirveä.

Hirvikannan muutosta riistakeskusalueilla tutkittiin käyttämällä laskennallisen kannan ja keskimäärin päivittäin tehtyjen hirvihavaintojen aikasarjoja (kuva 1). Vuoteen 2009 verrattuna laskennallinen hirvikanta pieneni Kainuussa, Oulussa, Lapissa ja Rannikko-Pohjanmaalla yli 10%. Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessa kanta pieneni alle 10 %. Kanta kasvoi yli 5 % Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa. Havaintoa laskennallisen kannan muutoksesta tukee myös päivittäisten hirvihavaintojen määrän muutos kaikissa tapauksissa.

Kuva 1. Metsästyksen jälkeen alueelle jääneen laskennallisen hirvikannan koon vaihtelu alueittain vuosina 1995–2010.

Tiheimmät hirvikannat olivat Rannikko-Pohjanmaalla (4,7 hirveä/1000 ha) ja Uudellamaalla (4,2 hirveä/1000 ha). Alhaisimmat hirvitiheydet olivat Lapissa (2,2 hirveä/1000 ha), Etelä-Hämeessä (2,4 hirveä/1000 ha) sekä Pohjois-Karjalassa (2,7 hirveä/1000 ha). Muilla alueilla tiheydet olivat välillä 3,2–3,9 hirveä/1000 ha (kuva 2).

Kuva 3. Metsästyksen jälkeen alueelle jääneen laskennallisen hirvikannan tiheys riistakeskusaluyeilla vuonna 2010.

Hirvikannan koon nopeat muutokset viidentoista viime vuoden aikana ovat vaikuttaneet myös sen rakenteeseen. Kannan voimakas pienentäminen on kasvattanut naaraiden osuutta suhteessa uroksiin aikuiskannassa. Tämä kehitys näyttää taittuneen useimmilla alueilla kun metsästyspaine on pienentynyt. Pieni naarasylimäärä lisääntymisikäisten eläinten keskuudessa on tyypillistä hirvelle, mutta kovin suuret vinoumat sukupuolisuhteessa voivat olla haitallisia vasatuoton kannalta. Korkeita naarasosuuksia (yli 2 naarasta/uros) on edelleen Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa.

Kannan vasatuottoa kuvataan havaintokorttiaineistosta lasketuilla tunnusluvuilla kaksosprosentti (kaksosvasallisten naaraiden osuus kaikista vasallisista naaraista), vasoja sataa naarasta kohti ja vasoja sataa aikuista kohti (kuva 3). Kaksi ensimmäistä indeksiä kuvaavat naaraiden tuottokykyä. Kolmanteen, koko kannan vasatuottokykyä kuvaavaan lukuun vaikuttaa naaraiden tuottokyvyn lisäksi myös urosten osuus aikuiskannassa. Osin kasvaneen naarasosuuden vuoksi myös vasojen määrä suhteutettuna koko aikuiskantaan on kasvanut monilla alueilla. Sen sijaan vasojen määrä suhteessa aikuisten naaraiden määrään on pysynyt jokseenkin samalla tasolla 15 viime vuotta. Koska koko aikuiskantaan suhteutettua vasatuottoa käytetään yleisesti verotuksen suunnittelussa, on siinä tapahtuneet muutokset syytä ottaa kannanhoidossa huomioon. Kaksosprosentti on ollut laskusuunnassa viidentoista viime vuoden aikana Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Savossa ja Etelä-Hämeessä.

Kuva 3. Vasatuottoa kuvaavien tunnuslukujen vaihtelu alueittain vuosina 1995–2010. Kaksosprosenttia kuvataan yhtenäisellä viivalla, vasojen lukumäärää sataa lehmää kohti pisteviivalla ja vasojen lukumäärää sataa aikuista hirveä kohti katkoviivalla.

Jyrki Pusenius, Riitta Tykkyläinen, Maija Wallén ja Raija Pesonen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Yliopistokatu 6
80100 Joensuu
 

Tulostettava versio