Lumijälkilaskenta 2010

Talvi 2009/2010 oli ankarampi kuin vuosikymmeniin. Lunta saatiin runsaasti ja suojasäiden puuttuessa pehmeässä lumessa liikkuminen oli vaikeaa. Laskettujen riistakolmioiden määrä jäi vähäiseksi. Poikkeuksellisten talviolojen laskentatuloksiin täytyy suhtautua erityisellä varauksella.

Talvisen jälkilaskennan luonnollinen edellytys on, että maassa on lunta. Vuodenvaihteessa alkaa jännittäminen, niin laskijakunnassa kuin tutkimuksessakin, millaisia laskentaoloja on tulossa. Tavallisin huoli on se, onko Etelä-Suomessa riittävästi lunta, ja riittävän pitkän aikaa, jotta laskijoille sopivina päivinä laskenta voitaisiin suorittaa. Samoissa ajatuksissa oltiin viime joulukuussa, ja hyvillä mielin voitiinkin olla lumen suhteen joulukuussa, kun valmistauduttiin riistakolmioiden 22. jälkilaskentaan. Jouluna lunta oli suurimmassa osassa maata 25-40 senttimetriä, ja kaikki näytti hyvältä.

Tammikuussa kuitenkin huolestuttiin. Pakkaskausi jatkui koko tammikuun, ja lunta saatiin lisää. Laskentakuden alakessa tammikuun puolessa välissä koko Suomessa oli paksu lumipeite. Ilmatieteenlaitoksen mukaan yhtä kylmiä tammikuita on nykyilmastossa kerran 20 vuodessa. Kuun lopussa eniten lunta, yli puoli metriä, oli pääkaupunkiseudulla, Kymenlaaksossa ja Länsi-Lapissa. Sama tahti jatkui myös helmikuussa. Lämpötila pysyi sitkeästi pakkasen puolella, ja yhtämittainen pakkasjakso oli kolmen pisimmän joukossa viimeisten 50 vuoden aikana. Myös maaliskuun alkupuoli, joka vielä on suositeltua laskenta-aikaa pohjoisessa, oli samaa säätyyppiä. Monesti kuultu kommentti olikin, että elettiin ’Oikeaa Kekkosen ajan talvea’. Maaliskuun puolivälissä mitattiin Helsinki-Vantaalla lumenvahvuudeksi 61 cm ja Ivalossa 55 cm;tasapuolisesti saimme lunta viime talvena.

Lumipeitteen syvyys 15.1. talvella 2010 (Ilmatieteen laitos). Koko Suomi oli lumen peittossa heti laskentakauden alusta lähtien.

Kulunut talvi osoittautui hyvin hankalaksi laskentavuodeksi, ja ironista kyllä, säiden kylmyyden ja liiallisen lumipeitteen vuoksi! Ongelmallisinta oli, että suojasäitä ei talven kuluessa ollut vaan lumi oli pehmeää ja maastossa liikkuminen oli erittäin työlästä. Riistantutkimus sai laskijoilta epätavallisen paljon yhteydenottoja siitä, että maastossa liikkuminen oli kerta kaikkiaan mahdotonta. Aivan laskentajakson alussa lumen kanssa ei vielä ollut suuria ongelmia, mutta tiukat pakkaset hillitsivät laskentaintoa. Monet normaalitalvina mahdolliset kulkuväylät laskenta-alueille eivät olleet kulkukunnossa, mikä sekin heikensi mahdollisuuksia laskentaan.

Kolmioita saatiin lasketuksi 522, mikä on 70 % edellistalvina laskettujen kolmioiden määrästä. Laskennat painottuivat myöhempään kuin normaalisti. Erityisen vaativien olosuhteiden vallitessa kolmion kiertäminen ei ole ollut helppoa, ja todellista sinnikkyyttä on tarvittu kolmioiden kiertämisessä. Siinä, miten hyvin laskentoja pystyttiin tekemään edellisiin vuosiin verrattuna, ei ollut selviä alueellisia eroja. Joka tapauksessa viidessä riistanhoitopiirissä jäätiin alle 20 riistakolmion määrään, jota voidaan pitää tilastollisesti jokseenkin luotettavan aineistomassan vähimmäismääränä.

Talvella 2010 laskettujen riistakolmioiden lukumäärä riistanhoitopiireittäin ja laskentojen ajoittuminen viikoittain. Laskennat ajoittuvat tavallista myöhempän.

Kaventuneen aineistopohjan vuoksi laskennan tulokset esitetään totuttua riisutummin. Erityisesti kannanmuutosten alueellisten erojen tulkitsemisessa on tämän aineiston äärellä oltava hyvin varovainen, sillä pienempien otosten vuoksi lajikohtaisissa luvuissa on paljon ’hälyä’, sattumasta aiheutuvaa epävarmuutta.

Toinen tulosten tulkitsemiseen liittyvä pulma on se, miten paksu ja pehmeä lumipeite on vaikuttanut eläinten liikkuvuuteen. Talvikolmioaineistojen käsittelyssä on se, että lumioloiltaan keskenään samankaltaisten talvien tuloksia voidaan verrata turvallisesti. Mutta miten on tilanteessa, kun lumiolosuhteet ovat aivan toiset, kuten kuluneena talvena, jolle hädin tuskin löytyy vertaista koko kolmiolaskennan historian ajalta? Toisiin lajeihin (kuten metsäjänis) lumioloilla ei ole niin suurta merkitystä kuin toisiin (hirvieläimet). On mahdotonta arvioida, missä määrin esimerkiksi metsäkauriin jälki-indeksin roima pienentyminen edellistalvesta johtuu siitä, että kauriit eivät paksussa hangessa ole yksinkertaisesti liikkuneet paljon vai siitä, että ankara talvi on lisännyt kauriiden talvikuolleisuutta.

Pekka Helle
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Tutkijantie 2 E
90570 Oulu

Marcus Wikman
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
PL 2
00791 Helsinki

Tulostettava versio