Metsäpeurat vuonna 2011

Kainuun ja Suomenselän metsäpeurat on laskettu 1–4 vuoden välein joko maasto- tai lentolaskentana. Kainuun metsäpeurakanta on taantunut vuodesta 2001 lähtien. Vuoden 2011 lentolaskennassa havaittiin 802 peuraa. Suomenselän kanta oli lentolaskennan perusteella 1 076 yksilöä.

Suomenselällä metsäpeurojen vasatuotto on parempi kuin Kainuussa. Kuva: Marcus Wikman

Metsäpeuran lentolaskenta on tehokkainta helmi-maaliskuussa, jolloin eläimet oleskelevat suppeilla talvilaidunalueilla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvitti Kainuun metsäpeurojen tärkeimmät esiintymis- ja liikkumisalueet ennen laskentaa. Esikartoituksen pohjalta pystyttiin rajaamaan lennettävä alue sekä suunnittelemaan lennot. Laskenta-aikana 7.–13.3.2011 sääolot olivat hyvät. Suotuisat lumiolosuhteet helpottivat eläinten tuoreiden jälkien ja kaivupaikkojen havaitsemista. Peurat olivat keskittyneet kolmelle pääalueelle. Pääalueiden lisäksi pieniä laumoja ja yksittäisiä peuroja löytyi myös muilta alueilta. Laskennassa havaittiin yhteensä 802 metsäpeuraa. Talvilaidunalue muodostui kolmesta keskittymästä, jotka sijaitsivat Sotkamon kaakkoispuolella Sotkamon keskustan ja Hiidenportin välisellä alueella (429 yksilöä), Kuhmossa Vuosangan ampuma-alueella (153 yksilöä) ja Ristijärven Hiisijärvellä (178 yksilöä). Pieniä laumoja ja yksittäisiä eläimiä löytyi lisäksi Kuhmosta Kellojärven alueelta (11 yksilöä), Kuhmon länsipuolelta (3 yksilöä), Sotkamon Niskalankylältä (27 yksilöä) ja Sotkamon Roniaholta (1 yksilö).

Kainuun metsäpeurakanta oli suurimmillaan 1700 yksilöä vuonna 2001. Tämän jälkeen kanta alkoi pienentyä. Vuosina 2003–2005 kanta pieneni lähes 20% vuodessa. Vuoden 2010 laskenta osoitti, että taantuminen jatkuu. Vuonna 2011 kanta on pysynyt vakaana edelliseen vuoteen verrattuna. Metsäpeuroja on nyt jokseenkin saman verran kuin 1990-luvun alkupuolella (kuva 1).

Kuva 1. Metsäpeurojen lukumäärä Kainuussa lentolaskentojen mukaan vuosina 1993–2011.

Maastohavaintojen mukaan myös talvikannan rakenne on muuttunut 2000-luvun alun jälkeen. Vasojen osuus on pienentynyt suhteessa vaadinten määrään. Talven 2009 maastohavaintojen perusteella vasojen määrä kasvoi, mutta sen jälkeen vasojen osuus koko kannasta sekä määrä suhteessa vaadinten määrään laski jyrkästi. Talven 2011 maastohavainnoissa vasojen osuus sekä koko kannasta (13 %) että suhteessa vaadinten lukumäärään (19 vasaa/100 vaadinta) kuitenkin nousi hieman vuoteen 2010 nähden (kuva 2). Maastohavaintojen perusteella hirvaiden osuus vuoden 2011 kevättalvella oli 22 %, mutta maaliskuun lentolaskennassa osuus oli 31 %. Ero selittynee kevättalven 2011 maastohavaintokertojen vähäisyydellä (25 havaintokertaa).

Kuva 2. Kainuun metsäpeuravasojen osuus koko kannasta ja suhteessa vaatimiin kevättalven maastohavaintojen mukaan vuosina 1997–2011.

Kainuun metsäpeurakannan 2000-luvun alkupuolen taantumisen syynä on ollut lisääntynyt kuolevuus. Syntyvyydessä ei ole havaittu merkittävää heikkenemistä. Keskeisenä syynä kuolevuuden – erityisesti vasakuolevuuden – kasvulle pidetään susi- ja karhukannan keskittymistä Kainuun metsäpeura-alueelle. Metsäpeuran luontaisten elinympäristöjen pirstoutuminen maankäytön myötä saattaa edesauttaa metsäpeurojen joutumista suurpetojen saaliiksi.

Suomenselän kannan koko pysynyt vakaana

Suomenselän kanta laskettiin lentolaskentana 22.2.–3.3.2011. Laskennassa havaittiin yhteensä 1076 metsäpeuraa (kuva 3). Metsäpeurat olivat keskittyneet yhdelle päälaidunalueelle Alajärven Iiruunjärven tuntumaan (983 yksilöä). Lisäksi Vimpelistä laskettiin 69 metsäpeuraa. Soinin eteläpuolelta löydettiin kolme pientä laumaa, joissa oli yhteensä 24 yksilöä. Nämä 24 metsäpeuraa muodostavat ns. Ähtärin osakannan.

Kuva 3. Suomenselän metsäpeurakannan koko vuosina 1980–2011. Helikopterilaskennat aloitettiin vuonna 1992.

Vasaosuus koko kannasta oli vuoden 2008 lentolaskennassa 21,4 % ja vuonna 2011 21,5 %. Hyvästä vasojen selviämisestä huolimatta Suomenselän kanta ei ole kasvanut vuoden 2003 jälkeen. Metsästyspaineen lisäksi muita kannan kasvua rajoittavia syitä ei toistaiseksi tiedetä. Kannan rakenteesta, eli hirvaiden ja ylivuotisten osuudesta sekä vasamäärän suhteesta vaadinten määrään, ei ole riittäviä tietoja, sillä vuoden 2011 lentolaskennassa ei saatu riittäviä tietoja aikuisten sukupuolijakaumasta. Kannan kasvua rajoittavia tekijöitä saattavat olla myös talvilaidunten ja vasomisalueiden määrä ja laatu.

Jenni Miettunen ja Jyrki Pusenius
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Yliopistokatu 6
80100 JOENSUU

Arto Juntunen ja Kauko Kilpeläinen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Ohtaojantie

Tulostettava versio