Riistaeläinten uhanalaisuuden arviointi

Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa uhanalaisiksi on luokiteltu naali, hilleri, kaikki maasuurpedot sekä riistalinnuista neljä sorsalajia.

Kuva: Plugi/Timo Saloranta

Maasuurpetojen ei enää katsota saavan kannan täydennystä Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Tämän vuoksi ahman, ilveksen ja karhun uhanalaisuusluokka huononi vuoden 2010 arvioinnissa, vaikka niiden yksilömäärät ovat kasvaneet. Aiemmin silmälläpidettävät ilves ja karhu ovat nyt vaarantuneita ja aiemmin erittäin uhanalainen ahma kuuluu nyt äärimmäisen uhanalaisiin. Susi kuuluu luokkaan erittäin uhanalainen.

Hillerin yksilömäärä ja levinneisyysalue on pienentynyt. Syitä hillerin vähenemiseen ovat kilpailu minkin kanssa, elinympäristön muutokset - avotunkiot ovat vähentyneet ja maatalous on hygieenisempää - sekä ympäristömyrkyt ja erityisesti rotanmyrkyt.

Euroopanmajava on luokiteltu vaarantuneeksi, koska nykyinen levinneisyys on huomattavasti pienempi verrattuna sen luontaiseen levinneisyysalueeseen ennen kuin se metsästettiin sukupuuttoon Suomessa.  

Riistalinnuista uhanalaisia ovat heinätavi, jouhisorsa, punasotka ja tukkasotka. Kaikkien uhanalaisuuden peruste on kantojen pienentyminen yli 30 prosentilla kolmen sukupolven aikana, joka näillä lajeilla on 10 vuotta.

Lintukantojen pienenemisen syyksi nähdään ensi sijaisesti elinympäristöjen muuttuminen umpeenkasvun ja rehevöitymisen, Sahelin alueella myös kuivuuden takia. Sotkat kärsivät myös naurulokkien vähenemisestä, sillä ne hakeutuvat mielellään pesimään lokkiyhdyskuntiin pedoilta saatavan suojan takia. Rehevöityneissä järvissä myös särki- ja lahnakalojen ravintokilpailu on vakava ongelma. Toinen uhanalaisuuden syy on mahdollinen liiallinen verotus.

Tulostettava versio