Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
In English | På Svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  
Etusivu Riista Poro Kala Vesiviljely Talous ja yhteiskunta Tilastot Tutkimuslaitos Julkaisut Yhteystiedot Sähköiset palvelut

Riistakantojen runsaudenseuranta:
» Suurpedot 2010 
» Metsäpeurat vuonna 2011
» Ylä-Lapin riekot 2011
» Metsäkanalinnut 2011 
» Vesilinnut 2011
» Hirvikanta vuonna 2010
» Majavalaskenta 2010
» Lumijälkilaskenta 2010 
» Uhanalaiset riistaeläimet 
  •Riistaeläinten uhanalaisuuden arviointi
  •Uhanalaisuusarvioinnin perusteita

Uhanalaisuusarvioinnin perusteita

Uhanalaisuusarvioinnissa jokaisen lajin tilanne arvioidaan erilaisten kannan elinvoimaisuuteen liittyvien kriteerien perusteella. Näitä ovat tietyllä (tavallisesti kolmen sukupolven keston mittaisella) aikavälillä tapahtunut kannan ja levinneisyysalueen suuruus ja muutos. Arvion tarkoitus on määrittää lajin häviämisen todennäköisyys maastamme.

Tukkasotka luokiteltiin vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi.
Kuva: Marcus Wikman

Uhanalaisuusluokat ovat hävinnyt, äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen ja vaarantunut. Loput lajit ovat joko elinvoimaisia tai silmälläpidettäviä. Jälkimmäisten kohdalla uhanalaisuuden tunnusmerkit eivät täyty, mutta kehitys on ollut huolestuttavaa. Laji voidaan myös jättää arvioimatta, jos sillä ei ole pysyvää ja vakiintunutta esiintymää Suomessa, todeta arviointiin soveltumattomaksi vierasperäisyyden takia tai jättää luokittelematta, jos siitä ei ole riittävästi tietoa.

Uhanalaisuuden syyt liittyvät elinympäristöjen muutoksiin, jotka heikentävät lisääntymistulosta ja yksilöiden hengissä säilymistä. Elinympäristöjen muutokset voivat johtua maankäytön muutoksista, luonnonvarojen käytön tehostumisesta, ilmaston muutoksesta, ympäristömyrkyistä tai ravinnepäästöistä. Elinympäristömuutokset ovat siis seurausta ihmisen välittömistä toimista tai ihmisen epäsuorasta vaikutuksesta. Uhanalaisuus voi johtua myös ihmisen harjoittamasta hyödyntämisestä, kuten liiallisesta metsästyksestä tai kalastuksesta, tai muusta tappamisesta. Edelleen uhanalaisuus voi johtua lajien välisten suhteiden muutoksista, jotka voivat olla seurausta lajeja eri tavoin suosivista tai haittaavista elinympäristömuutoksista. Ihminen voi suoraan tai epäsuorasti edesauttaa uusien lajien levittäytymistä alueelle. Lajien välisiä suhteita ovat esimerkiksi kilpailu, saalistus ja loisinta.

Elinympäristömuutoksia tarkasteltaessa on huomattava, että luontomme on vuodenaikaista. On siis erikseen pohdittava, mitä on tapahtunut lisääntymisaikana ja muina vuodenaikoina tarvittavissa elinympäristöissä. Muuttavien ja vaeltavien eläinlajien kohdalla haitalliset elinympäristömuutokset voivat tapahtua myös muutonaikaisilla levähdysalueilla tai talvehtimisalueilla.



Tulostettava versio

 

Lisätietoa
 
 Muualla verkossa: 
 » Suomen lajien punainen lista 2010 (ymparisto.fi) 
 

© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Muokattu 1.12.2010