Vesilinnut 2011

Runsaus ja poikastuotto

Vesilintujen pari- ja poikuelaskennat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteinen seurantahanke. Pääosan laskennoista tekevät vapaaehtoistyönä metsästäjät ja lintuharrastajat. Pesimäkannat arvioidaan touko-kesäkuussa kahteen kertaan tehtävällä parilaskennalla ja poikastuotto kertaalleen heinäkuussa tehtävällä poikuelaskennalla.

Uudessa uhanalaisuusluokituksessa isokoskelo on siirretty silmälläpidettävien lajien joukkoon. Kuva: Marcus Wikman

Vuoden 2011 tulokset pohjautuvat 464 parilaskentapisteeltä ja 258 poikuelaskentapisteeltä saatuihin aineistoihin. Vesilintujen laskentaan osallistui 127 metsästäjää. Vuosien 2010 ja 2011 välisessä vertailussa ovat mukana vain ne kohteet, joilla laskenta tehtiin molempina vuosina. Pitkäaikaisvertailuissa käytettävät vuosittaiset runsaus- ja poikastuottoindeksit perustuvat samoilla paikoilla kahtena perättäisenä vuotena tehtyihin laskentoihin;indeksit on muunnettu vertailukelpoisiksi koko seurantajaksolle. Etelä-Suomella tarkoitetaan jäljempänä Oulun läänin eteläpuolista aluetta ja Pohjois-Suomella Oulun ja Lapin läänejä.

Tavi ja haapana taantuivat, sinisorsa ja telkkä ennallaan

Tärkeimmistä riistalajeista sinisorsan ja telkän pesimäkannat pysyivät viime vuoden tasolla sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa. Tavi ja haapana sen sijaan taantuivat, tavi tosin vain etelässä.

Vuosi 2011 ei tuonut mukanaan oleellisia muutoksia tärkeimpien lajien pesimäkantojen pitkäaikaiskehitykseen. Haapanan jo pitkään jatkunut yhtäjaksoinen väheneminen vain jatkui, ja pesimäkannan kokoa kuvaava runsausindeksi saavutti jälleen uuden pohjanoteerauksen. Näin kävi myös tavilla, jonka voimakkaasti vaihteleva pesimäkanta on myös ollut taantumaan päin. Sinisorsa- ja telkkäkannat sen sijaan ovat pysyneet varsin vakaina.

Muista lajeista voidaan todeta nokikanan jo pitkään ja rajuna jatkuneen taantumisen lievä taittuminen. Myös muiden eteläisessä Suomessa lähinnä rehevillä lintujärvillä pesivien harvalukuisten lajien kuten lapasorsan, jouhisorsan, punasotkan ja tukkasotkan kannat pysyivät kutakuinkin viime vuoden tasolla. Näiden lajien aineistot ovat kuitenkin pieniä, ja runsausindeksit sen vuoksi epävarmoja.

Sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän runsaus vuosina 1986–2011 ja poikastuotto vuosina 1989–2011. Indeksi 100 on koko laskentakauden keskiarvo.

Vesilintujen parimäärät vertailukelpoisilla laskentapaikoilla 2010 ja 2011. Indeksi 2011 osoittaa prosentteina, kuinka paljon nähtiin lintupareja vuoteen 2010 verrattuna. Etelä-Suomi (E-S) = Oulun läänin eteläpuolinen alue ja Pohjois-Suomi (P-S) = Oulun ja Lapin läänit.

		Pesiviä pareja
		E-S		P-S		Koko maa		Indeksi 2011
		2010	2011	2010	2011	2010	2011	E-S	P-S	Yht.
	Sinisorsa	529	535	147	152	676	687	101	103	102
	Tavi	333	237	99	112	432	349	71	113	81
	Haapana	145	121	55	38	200	159	83	69	80
	Telkkä	737	736	301	319	1 038	1 055	100	106	102
	Nokikana	76	84	2	1	78	85	111	–	109
	Jouhisorsa	36	44	11	13	47	57	122	118	121
	Lapasorsa	46	53	5	4	51	57	115	–	112
	Punasotka	22	19	0	1	22	20	86	–	91
	Tukkasotka	38	23	19	31	57	54	61	163	95
	Isokoskelo	36	9	8	13	44	22	25	163	50
	Kaikki lajit	2 531	2 334	751	776	3 282	3 110	92	103	95

 

Poikastuotto erinomainen

Poikastuotto oli kaikilla tärkeimmillä riistalajeilla parempi kuin viime vuonna. Erityisen ilahduttavaa on, että haapanan poikastuotto koheni selvästi pesimäkannan taantumasta huolimatta;poikueaineisto on kuitenkin kovin pieni, ja sen vuoksi poikastuottoindeksin voimakkaaseen vuosien väliseen vaihteluun on syytä suhtautua varauksella. Haapanan jo useita perättäisiä vuosia jatkunut poikastuoton heikkeneminen joka tapauksessa kääntyi selvään nousuun. Myös tavin poikastuotto parani viime vuodesta, vaikka pesimäkanta taantui.

Sinisorsan poikastuottoindeksi kohosi uuteen ennätykseensä koko seurantajaksolla. Myös tavin poikastuottoindeksi kohosi pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolelle. Koko maan aineistossa poikastuoton kohenemiseen vaikutti kaikilla lajeilla erityisesti se, että poikueita havaittiin laskennoissa viimevuotista enemmän. Poikuekoossa ei ollut suurta eroa vuosien välillä.

Lajista riippuen lisääntymistuloksessa oli kuitenkin eroja Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Sinisorsalla, haapanalla ja telkällä lisääntyminen onnistui hyvin erityisesti etelässä (poikastuottoindeksit välillä 122-178 %), mutta pohjoisessakin vähintään yhtä hyvin kuin viime vuonna.

Muista lajeista poiketen tavin poikastuotto jäi viimevuotista heikommaksi etelässä (poikastuottoindeksi 86 %), mutta oli pohjoisessa viimevuotista selvästi parempi (poikastuottoindeksi 153 %). Ero Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä heijastaa hyvin tavin pesimäkannassa tapahtuneita muutoksia, sillä laji taantui etelässä ja runsastui pohjoisessa. Toisaalta tavin heikkoon poikastuottoon etelässä vaikutti se, että poikueet olivat nyt kooltaan pienempiä (keskimääräinen poikuekoko 3.9) kuin viime vuonna (keskimääräinen poikuekoko 4.4);poikueita havaittiin etelän laskennoissa kutakuinkin sama määrä kuin viime vuonna. Sen sijaan Pohjois-Suomessa tavipoikueita havaittiin tänä vuonna laskennoissa enemmän kuin viime vuonna ja ne olivat myös kooltaan suurempia.

Kokonaisuudessaan tärkeimpien riistasorsien lisääntyminen onnistui tänä vuonna hyvin. Osaltaan tätä ovat edesauttaneet hyvät sääolosuhteet. Pesintäkausi käynnistyi varhain, ja pesintää viivästyttäviltä takatalvilta vältyttiin. Lisäksi kesä- ja heinäkuun säät ovat voittopuolisesti olleet vesilintupoikueita suosivia.

Runsaimpien sorsien poikuemäärät ja poikueiden keskikoot vertailukelpoisilla laskentapaikoilla 2010 ja 2011 sekä vuoden 2011 poikastuottoindeksi. Indeksi ottaa huomioon sekä poikueiden määrän että keskikoon ja osoittaa prosentteina poikastuoton vuoteen 2010 verrattuna.

		Poikueita		Keskikoko		Indeksi
		2010	2011	2010	2011	2011
	Sinisorsa	119	138	5,3	5,2	114
	Tavi	60	72	4,4	4,3	117
	Haapana	22	37	4,9	4,8	165
	Telkkä	141	157	3,9	4,0	114

Hannu Pöysä, Jukka Rintala ja Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Aleksi Lehikoinen ja Risto A. Väisänen, Luonnontieteellinen keskusmuseo

Tulostettava versio