Ylä-Lapin riekot 2009

Kanta nuorentunut ja varovaisessa nousussa

Riekkokannan viime vuosien jyrkkä taantuminen Lapissa on ollut huolestuttava. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsähallitus ovat yhteistyössä käynnistäneet riekkokannan luotettavampaan arviointiin tähtäävän kokeilun tunturialueella.

Tunturin riekkolaskennassa käytetään seisovia lintukoiria. Joskus koirilla on kulkusuunnasta eri näkemys kuin ohjaajalla. Kuva: Ahti Putaala.

Vuonna 2008 ensimmäisen kerran tehty riekon kanakoiralaskenta toistettiin tänä vuonna Ylä-Lapin kolmessa kunnassa, Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa. Linja-laskentaa kertyi 108 noin neljän kilometrin pituista linjaa. Vuoden 2008 aineistossa on mukana Norjan puolen rajaseudun 18 linjaa. Kesällä 2009 laskettiin elokuun loppuun mennessä yhteensä 133 linjaa, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin paikalliset kanakoiraharrastajat.

Aineisto käsiteltiin Norjan ja Ruotsin riekkolaskennoissa käytettävällä Distance-ohjelmalla, joka ottaa huomioon riekkojen havaitsemisetäisyyden linjasta ja havaituksi tulemisen todennäköisyyden Laskentamenetelmässä voidaan arvioida, kuinka paljon todellisesta riekkomäärästä tulee laskennoissa havaituksi. Kanta-arvio perustuu siis riekkojen todelliseen määrään maastossa ja niiden havaitsemistodennäköisyyteen, jotka molemmat vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Distance-menetelmä ottaa kannanarvion laskemisessa huomioon myös parvikokoon (poikuekokoon) liittyvät havaittavuuserot.

Vuodet 2008 ja 2009 erosivat riekkojen havaittavuuden suhteen toisistaan, mikä voi johtua säätekijöistä ja/tai riekkokannan rakenteesta. Havaittavuuden vaihtelu tuo oman lisänsä kannanarvion luotettavuuteen. Kun aineistoa kertyy tulevina vuosina lisää, havaittavuuden arviointi paranee. Tässä raportissa esitetyt tiheysarviot ja 95 % luottamusvälit on laskettu yhdistetystä aineistosta, joka antaa vuosikohtaisia erillisaineistoja enemmän tilastollista varmuutta kannanarvioon – vuosikohtaisuus tarkoittaa tässä havaintojen etäisyysjakaumaa laskentalinjasta. Kannanarvion luottamusvälit kertovat otantaan liittyvästä epävarmuudesta.

Raaka-aineistoa tarkasteltaessa vuonna 2008 riekkoja nähtiin 0.26 yks/laskentakm ja tänä kesänä 0.55 yks/laskentakm. Keskimääräinen parvikoko kasvoi viime vuoden kahdesta riekosta noin kolmeen riekkoon. Lisäksi poikueita nähtiin tänä vuonna enemmän: poikasosuus kaikista havainnoista oli viime vuonna 35 % ja tänä vuonna 60 % eli kanta on selvästi nuorentunut. Tiheysarviot ja niiden luottamusvälit koko Ylä-Lapille ovat seuraavat:

	Tiheysarvio		95 % luottamusväli
Vuosi	yks./km²		yks./km²
2008	2,5		1,6–3,8
2009	3,3		2,1–5,2

Riekkokanta vaikuttaa siis olevan hienoisessa nousussa ja kanta on nuorentunut. Riekkokanta on kuitenkin vielä hyvin alhainen, joten metsästyksessä on noudatettava varovaisuutta.

Ylä-Lapin alueella tehtyjen riistakolmiolaskentojen tulokset vahvistavat osaltaan koira-avusteisten laskentojen tuloksia. Kolmioita alueella tosin on vähän (noin 20 kolmiota, laskentalinjaa 240 km) ja ne ovat sijoittuneet pääosin metsäalueelle toisin kuin avomaiden koiralaskennat. Vuoden 2008 kolmioaineiston laskennallinen riekkotiheys Ylä-Lapissa oli 1,6 yksilöä neliökilometrillä ja vuoden 2009 tulos oli 1,7. Ero koiralaskentaan johtunee siitä, että kolmiot ovat metsäalueella ja koiralaskennat tehdään riekolle paremmassa ympäristössä, avotunturissa. Kannan ikärakenteen mitta, poikasten osuus havaituista yksilöistä, antaa kolmioilla samansuuntaisen kuvan kuin koira-avusteinen laskenta: vuonna 2008 poikasten osuus oli 55 % ja kuluvana vuonna 77 %.

Antti Paasivaara ja Pekka Helle
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Tutkijantie 2 E, 90570 Oulu

Jarmo Katajamaa
Metsähallitus
PL 36, 99801 Ivalo

Tulostettava versio