|
|
Ylä-Lapin riekot 2011 Riekkokannan viime vuosien aallonpohja Lapissa näyttää kääntyneen nousuun. Kanakoirametsästäjät laskivat jälleen riekot tunturialueelta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsähallituksen tukemana. Vuonna 2008 aloitettua riekon kanakoiralaskentaa jatkettiin kesällä 2011 Ylä-Lapin kolmessa kunnassa, Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella. Elokuussa laskettiin yhteensä 134 linjaa, jotka kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin. Kanakoiralaskennan tekivät pääasiassa Ylä-Lapin paikalliset kanakoiraharrastajat. Laskentaa koordinoi Metsähallitus, ja RTKL käsittelee ja raportoi tulokset.
Laskenta-aineisto perustuu etäisyysotantamenetelmään, joka ottaa huomioon havaintojen etäisyyden laskentalinjasta eli havaittavuuden. Lintuhavaintojen määrä vähenee kun etäisyys laskentalinjasta kasvaa. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida riekkojen määrä. Kanta- eli tiheysarvio perustuu siis riekkojen todelliseen määrään maastossa ja niiden havaittavuustodennäköisyyteen, jotka molemmat vaihtelevat vuosittain. Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös parvikoon (tai poikuekoon) ja havaittavuuden väliset riippuvuudet ja alueellisen parvikoon vaihtelu voidaan ottaa huomioon. Kanakoiralaskenta etäisyysotantamenetelmällä on nyt käytössä Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturialueilla ja se kattaa riekon ydinalueet koko Fennoskandiassa.
Taulukossa on esitetty riekonkannan tiheysarviot ja niiden luottamusvälit koko Ylä-Lapille ja vertailuksi riistakolmiolaskennan vastaavat arvot. Luottamusvälit on laskettu uudelleenotannan avulla.
Ylä-Lapin kanakoiralaskentojen tulokset (lintuja/km² 95 % luottamusväleineen ja poikasosuus) ja riistakolmiolaskennan vastaavat arvot (lintuja/km² ja poikasosuus) vuosina 2008–2011.
|
Koiralaskennat |
Riistakolmiot |
|
Tiheys |
95 % lv |
Poikas- |
Tiheys |
Poikas- |
| Vuosi |
Yks./km² |
Yks./km² |
osuus (%) |
Yks./km² |
osuus (%) |
| 2008 |
2,5 |
|
1,6–3,8 |
35 |
|
1,6 |
|
56 |
|
| 2009 |
3,3 |
|
2,1–5,2 |
60 |
|
1,7 |
|
77 |
|
| 2010 |
2,3 |
|
1,4–3,8 |
62 |
|
2,0 |
|
61 |
|
| 2011 |
11,3 |
|
7,8–15,2 |
80 |
|
8,2 |
|
67 |
|
Riekko on selvästi runsastunut verrattuna edellisiin vuosiin, tänä vuonna ja runsastuminen on yhtenäinen koko Ylä-Lapissa. Enontekiöllä riekkokanta nousi tänä vuonna 12-13 riekkoon/km2, Inarissa ja Utsjoella n. 10-11 riekkoon/km2. Myös poikasosuudet olivat alueellisesti yhtenäisiä: Enontekiö 80 %, Inari 81 % ja Utsjoki 78 %. Kesällä 2011 riekkohavaintoja (parvikoon vaihteluväli: 1-20 riekkoa) tehtiin yli kaksinkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna, mutta suureen tiheyteen vaikutti erityisesti parvien (poikueiden) suuri koko. Riekkokannan kasvu johtuu siis pääasiassa erinomaisesta poikastuotosta. Riekkokanta on ohittanut aallonpohjan, ja se on jo keskimääräisellä tasolla.
Antti Paasivaara ja Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Rakentajantie 3, PL 413 90014 Oulun yliopisto
Jarmo Katajamaa Metsähallitus PL 36 99801 Ivalo
Tulostettava versio
|
|