Suunnitteilla oleva Sipoonkorven kansallispuisto on tärkeä myös ilvekselle

Sipoonkorven kansallispuiston perustamista on perusteltu alueen monipuolisilla luontoarvoilla. Maisemallisesti jylhät ja luonnontieteellisesti arvokkaat kalliot ja luonnontilaiset kalliometsät näyttäisivät kelpaavan myös ilveksille.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on seurannut satelliittipannoin uusmaalaisten ilvesten liikkumista. Tammikuussa 2009 pannoitetun naarasilveksen liikkeet Itäisellä Uudellamaalla ovat ulottuneet itä-länsisuunnassa Herttoniemestä Porvooseen asti. Ilveksen noin tuhannesta paikannuspisteestä puolet on sijainnut kilometrin säteellä suunnitteilla olevasta kansallispuistosta.

Kansallispuiston rajaamisessa on ollut esillä neljä vaihtoehtoa. Suppeimman rajausvaihtoehdon sisään osui vain vajaat kymmenen prosenttia ilveksen paikannuksista. Rajauksen pinta-alan kasvaessa vajaasta kahdesta tuhannesta hehtaarista lähes kolmeen tuhanteen hehtaariin jo lähes kolmasosa paikannuksista oli kansallispuiston sisäpuolella. Suppeimman ja keskimmäisen rajauksen välillä ei ollut suurta eroa paikannuspisteiden määrässä.

Ekologiset käytävät nousevat erityisen merkittävään osaan tutkimusilveksen liikkumisessa. Vaikka käytävät ovat pinta-alaltaan vain noin 16 % suppeimman rajauksen pinta-alasta, niiltä löytyi enemmän ilveksen paikannuksia kuin suppeimman vaihtoehdon alueelta. Yhdessä laajin rajaus ja ekologiset käytävät kattavat jo lähes 40 % ilveksen Sipoonkorven lähialueen paikannuksista. Tällä yksilöllä ekologiset käytävät ovat siis olleet tehokkaassa käytössä.

Yksittäistapauksesta ei pidä vetää liian laajoja johtopäätöksiä, mutta nyt seurattu ilves kertoo kansallispuistosuunnitelmaan liittyen alueen käytöstä yhden tarinan. Nähtäväksi jää, liikkuuko ilveksiä jatkossa sirpaleisten suojelualueiden vai yhtenäisemmän kansallispuiston alueella.

Satelliittilähetinpannalla varustettu RKTL:n tutkimusilves liikkui suunnittelilla olevan Sipoonkorven kansallispuiston alueella vuonna 2009. Kartassa näkyy  kolme vaihtoehtoista rajausta, alueen tärkeimmät ekologiset käytävät ja ilveksen paikannuspisteet. Laajin rajaus (3, punainen alue) pitää sisällään rajausten 1 ja 2 alueet.

Sipoonkorvesta kansallispuisto?

Sipoonkorpi on noin 5000 hehtaarin laajuinen metsäalue, josta toistaiseksi 1700 hehtaaria on suojelualuetta. Alueesta 70 % on valtion maata, muut omistajat ovat Helsingin ja Vantaan kaupungit, Uudenmaan virkistysalueyhdistys sekä yksityishenkilöt.

Metsähallitus julkisti ympäristöministeriön tilaaman selvityksen Sipoonkorven kansallispuiston perustamisedellytyksistä 18.2.2010.

Selvitys sisältää neljä eri vaihtoehtoa suojella Sipoonkorven ja sen läheisten Natura 2000 -alueiden luontoarvoja.

0 = Erillisten luonnonsuojelualueiden rypäs – ei kansallispuistoa

1 = Kansallispuisto valtion maille

2 = Kansallispuisto valtion ja kuntien maille

3 = Kansallispuisto valtion ja kuntien suojelumaille merelle asti.

Ympäristöministeriö lähetti 12.3.2010 selvityksen lausuntokierrokselle, joka päättyi 15.4.2010.

Lausuntojen pohjalta ympäristöministeriö harkitsee, millä keinoin Sipoonkorven ja sen läheisten Natura 2000 -alueiden luonto- ja virkistysarvot on tarkoituksenmukaisinta turvata.

Mahdollisesta kansallispuistosta tekee aikanaan päätöksen eduskunta.

Ekologiset käytävät Uudellamaalla

Ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä. Verkostoa tarvitaan mm. elävän luonnon toiminnan varmistamiseksi ja monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Ekologiset käytävät voivat olla vaihtelevan levyisiä metsävyöhykkeitä, elinympäristöjä tai metsien ja peltojen muodostamia ketjuja, joiden kautta eläimet voivat siirtyä alueelta toiselle tai liikkua niille muutoin epäsuotuisien alueiden poikki.

Itä-Uudenmaan juuri vahvistetussa maakuntakaavassa ekologiset käytävät on luokiteltu kaavamerkinnöissä luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi.

Isompi karttakuva

Tulostettava versio