Käynnissä oleva ilvestutkimus

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella alkoi vuoden 2007 syksyllä ilveksen ekologiaa selvittävä tutkimushanke, jossa yhdistetään lähetinseurannasta saatavaa tietoa petohavainnoista ja ilvesruhoista kerättävään tietoon. Ilvesten pannoittaminen alkoi talvella 2007-2008 ja jatkuu tulevina talvina noin neljän vuoden ajan. Tutkimusta tehdään kolmen riistanhoitopiirin (Uusimaa, Pohjois-Häme ja Pohjois-Savo) alueella.

GPS-GSM-pannat on varta vasten ilvekselle suunniteltu. Näköhavainnot pannoitetuista ilveksistä voi ilmoittaa sähköpostitse Katja Holmalalle etunimi.sukunimi@rklt.fi  Kuva: K. Holmala

Maa- ja metsätalousministeriön tuore ilveskannan hoitosuunnitelma ottaa esille useita tutkimukseen liittyviä kehittämistarpeita, joilla ilveskannan hoidon tarvitsemaa tietopohjaa saadaan vahvistettua. Ilveskannan runsausarvion ja kannanhoidon tulisi pohjautua Suomessa elelevistä ilveksistä saatuihin tutkimustuloksiin, sillä elinympäristöllä on tunnetusti huomattava vaikutus eläinten elintapoihin. Petoyhdyshenkilöt kirjaamien pentuehavaintojen tarkastelussa, jossa arvioidaan erillisten pentueiden määrä, pentueiden elinpiirejä koskeva tietämys pohjautuu toistaiseksi muissa pohjoismaissa tehtyihin tutkimuksiin.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Etelä-Suomessa ilveksen ekologiaan ja kannan geneettiseen rakenteeseen keskeisesti liittyviä piirteitä, kuten elinpiirien koko, käyttö ja sijoittuminen suhteessa ihmistoimintaan, lajin sisäiset suhteet sekä lisääntyminen, kuolleisuus ja levittäytyminen uusille alueille. Satelliittiseurannasta saatavaa tietoa käytetään hyväksi myös ilveksen levittäytymisen ja esiintymisen muutosten mallintamiseen.

Kannan tihentymäalueet tarjoavat hyvän mahdollisuuden ilveksen ekologian tutkimiseksi satelliittipanta-seurannan kautta. Olemassa oleva, metsästetyistä ilveksistä kertynyt ruhoaineisto, maastonäytteet ja tutkimuseläimistä otettavat sylkinäytteet mahdollistavat DNA-analyysien tekemisen ja luotettavan kuvan saamisen ilveksen perinnöllisestä vaihtelusta. Myös levittäytymisestä saadaan tietoa DNA-analyysien kautta.

Tutkimus tuottaa uutta tietoa ilveksen ekologiasta ja genetiikasta Suomessa. Tietoa voidaan soveltaa ilveskannan hallinnointiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
 
Uutisia pannoitusrintamalta

Ensimmäisenä tutkimustalvena onnistuttiin laittamaan GPS-panta 5 ilvesyksilölle, joista kolme oli urosta ja kaksi naarasta. Näistä yksi naaras asusteli Länsi-Uudellamaalla. Kolme Pohjois-Savon riistanhoitopiirin alueella satelliittilähettimillä varustettua ilvestä elelivät koko seuranta-ajan melko samoilla alueilla. Viidennen pannoitetun yksilön panta toimi valitettavasti vain 3 vuorokauden ajan, eikä sen liikkeistä näin ollen saatu juurikaan tietoa. Pohjois-Savon seurantayksilöiden liikkumistietoja hyödynnettiin heti tuoreeltaan Kainuun petolaskennassa kevättalvella 2008.

Toisena seurantatalvena pannoitettiin Pohjois-Savossa 1 nuori ilvesuros. Pohjois-Hämeessä panta laitettiin viidelle yksilölle. Koko tutkimuksen aikana on tällä hetkellä ehditty laittaa lähetinpanta 13 yksilön kaulaan ja ensimmäisiä alustavia elinpiiritietoja päästään laskemaan piakkoin. Tavoitteeseen, 10 eläintä kullakin kolmella tutkimusalueella, on vielä matkaa. Ilvesten seurantaa ja merkitsemistä jatketaan kuitenkin vielä kahtena tulevana talvena.