Susikannan seuranta vaatii lajin biologiaan pohjautuvan menetelmän

Susikannan yksilömäärän arvioinnin on pohjauduttava laadukkaaseen maastoaineistoon sekä suden biologiaan perustuvaan menetelmään. Jos jompikumpi näistä peruselementeistä puuttuu, kanta-arviolla ei ole mainittavaa virkaa todellisen tilanteen kuvaajana.

Reviirit kartoitettava

Huomattava, jopa moninkertainen yliarvio susien määrästä saadaan lähes säännöllisesti, jos vain lasketaan yhteen useammalla hallinnollisella alueella havaittujen susien määrä. Suomessa tämä ongelma korostuu siksi, että sudet keskittyvät maakuntien ja kuntien harvaan asutuille raja-alueille. Erikokoisilla hallinnollisilla alueilla tavattujen susien summaamisen tuottamista ylisuurista kanta-arvioista on viime vuosina saatu useita esimerkkejä, tuoreimmin Suomen Metsästäjäliiton maaliskuisessa susiarviossa.

Biologisista lähtökohdista tärkein on se, että susilaumoilla ja -pareilla on reviirinsä, missä ei vieraita susia suvaita. Reviirien koko ja rajat on tiedettävä, jotta havainnoista voidaan perustellusti arvioida susien määrä. Reviirit selvitetään luotettavimmin paikannuspannoilla merkittyjen susien avulla, mutta reviirien rajat on karkeammin selvitettävissä myös työläin maastojäljityksin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella (RKTL) on runsaasti kumpiakin aineistoja. Susilauman reviirin pinta-ala on Suomessa keskimäärin 1 000 km2. 

Yliarvioiden taustat

Susilauma koostuu reviirillä elävistä yksilöistä, normaalisti aikuisesta susiparista ja niiden jälkeläisistä. On huomattava, että tällä tavoin määriteltyyn laumaan kuuluvat yksilöt eivät suinkaan jatkuvasti liikuskele yhdessä, vaan esimerkiksi saalistaminen voi tapahtua pienemmissä ryhmissä. Kun reviirin yhdellä kulmalla tavataan esimerkiksi kuusi sutta ja pari päivää myöhemmin 30 km:n päässä neljä sutta, yksi lauma tulkitaan helposti kahdeksi eri laumaksi. Susilauman esiintymisen vaihtelevan kokoisina ryhminä eri puolilla laajaa reviiriään tiedetäänkin johtaneen jopa kaksin-kolminkertaisiin yliarvioihin paikallisista arvioista summatuissa kokonaisarvioissa.

Samaan laumaan kuuluvien susien määrä vaihtelee lisäksi vuodenajan mukaan. Jos susia ei metsästetä, yksilömäärä pysyy melko vakaana alkusyksystä maaliskuulle. Maaliskuussa ensimmäiset edelliskevään pennut jättävät kotikontunsa ja lauman koko alkaa pienentyä. Uusien pentujen syntyessä toukokuun alussa suurin osa edellisen vuoden pennuista on siirtynyt tai on matkalla uusille alueille.

Uuden reviirialueen löytyminen vie nuorelta sudelta muutamasta päivästä jopa puoleentoista vuoteen. Yksinään kuljeskelevien susien määrä on suurimmillaan keväällä ja pienenee vähitellen kohti loppuvuotta yhä useamman nuoren suden löytäessä pariutumiskumppanin. Kumppanin löytymisen jälkeen pari alkaa hajumerkein paaluttaa reviirinsä rajoja. Pysyvämmin yksinään liikkuvien susien osuus on pienimmillään talvella, noin 10 - 15 %.

Edellä kuvatusta laumadynamiikan vuodenaikaisvaihtelusta ja susikantaan kohdistuvasta pyynnistä johtuen on erityisen tärkeää, että tarkasteltavan alueen eri reviireiltä saadut tiedot koskevat osapuilleen samaa ajankohtaa. Lauman yksilömäärässä tapahtuvat muutokset kasvattavat riskiä siitä, että yksi lauma tulkitaan useammaksi eri laumaksi.

Rinnakkaiset menetelmät eduksi

Susikannan runsautta on hyvä arvioida useammalla eri tavalla. Susien kokonaismäärä saadaan selvittämällä lumijäljityksin laumoissa olevien susien yksilömäärä ja reviireillä pelkkinä pareina elävien susien määrä ja lisäämällä näihin vielä tuo 15 % vastaamaan yksinään elävien osuutta susikannassa. Kannan kokoa arvioidaan RKTL:ssä myös pentueiden lukumäärän ja kannan rakenteen pohjalta. Kertomalla pentueiden lukumäärä suomalaisten susipentueiden koon keskiarvolla neljä, saadaan arvio pentujen kokonaismäärästä. Laajan saalistilaston mukaan pentujen osuus on meikäläisessä susikannassa 40 %.  Esimerkiksi 15 pentueen 60 pentua antavat susien kokonaismääräksi 150 yksilöä. Tässä luvussa ovat mukana jo yksinään elävät sudet.  Pentujen osuuteen pohjautuva tarkastelu tuokin muassaan helpon muistisäännön: kertomalla pentueiden määrä kymmenellä saadaan osapuilleen luotettava arvio susien kokonaismäärästä.  Tätä arvioperustetta käytetään susikannan koon määrittelyssä esimerkiksi Ruotsissa.  Pentueet kirjautuvat petoyhdysmiesverkoston kautta jo kesällä kohtalaisen hyvin, mutta eivät kuitenkaan kattavasti, sillä muutama pentue tulee tutkimuslaitoksen tietoon vasta lumien aikana. Pelkästään kesäajan havaintoihin pohjautuvissa laskelmissa sama pentue voi toisaalta tulla tulkituksi useammaksi, sillä pentueet alkavat jo keskikesällä vaihtaa paikkaa parin viikon välein.

Tarvittaessa susikannan runsaus voidaan selvittää myös massiivisilla kertaluontoisilla inventoinneilla, jollaiset toteutettiin Kainuun riistanhoitopiirissä kevättalvina 2007 ja 2008. Kun jälkiä etsii yhden maakunnan alueella saman vuorokauden aikana toistatuhatta metsämiestä, käytännöllisesti katsoen kaikki sudenjäljet haravoituvat esiin. Saman tien on sitten tehtävä huolellinen jäljitys, jotta voidaan katsoa mitkä jäljet kuuluvat samoille ja mitkä jäljet eri yksilöille. Tämänkaltaisilla laskennoilla saadaan ajantasainen tieto susien ja ilvesten määrästä. Toinen merkittävä etu näyttää olleen se, että ne joksikin aikaa vaimentavat petojen lukumäärästä käytävää kiistelyä.

Ilpo Kojola, erikoistutkija, RKTL
Jukka Keränen, riistapäällikkö, Kainuun riistanhoitopiiri
Samuli Heikkinen, tutkija, RKTL

Tulostettava versio