Defining the ecological status of small forest lakes using multiple biological quality elements and paleolimnological analysisdoi-link: 10.1127/1863-9135/2009/0175-0203Alahuhta, J., Vuori, K.-M., Hellsten, S., Järvinen, M., Olin, M., Rask, M. & Palomäki, A. Fundamental and Applied Limnology/Archiv für Hydrobiologie 175, s. 203-216 Julkaisuvuosi: 2010 Pienten metsäjärvien ekologisen tilan arviointi biologisten tekijöiden ja paleolimnologisen analyysin avulla EU:n vesipuitedirektiivin (vpd) mukainen pintavesien tilan arviointi edellyttää ekologisen tilan luokittelua, jossa keskeisessä asemassa ovat biologiset tekijät kasviplankton, muut vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat. Tässä työssä vertailtiin kuudesta kainuulaisesta metsäjärvestä kerättyä aineistoa ja työssä käytettiin kahta lähestymistapaa ekologisen tilan luokitteluun. (1) Niin kutsuttu heikoimman lenkin periaate tarkoittaa sitä, että joen tai järven ekologinen tila määräytyy huonoimman luokitustuloksen saavan biologisen tekijän mukaisesti. EU:n ohjeistuksen mukaan luokittelu pitäisi toteuttaa tämän periaatteen mukaisesti. (2) Suomen ensimmäisessä pintavesien ekologisen tilan luokittelussa näin ei menetelty vaan ne luokiteltiin yhdennetyn tilanarvioinnin periaatteella, eli luokittelu tehtiin kaikkien biologisten tekijöiden luokitustulosten mediaanin perusteella. Kahdella eri tavalla lasketut tulokset poikkesivat selvästi toisistaan. Heikoimman lenkin periaatteella laskettuna yksikään kuudesta järvestä, ei edes kumpikaan kahdesta luonnontilaisesta vertailujärvestä, päätynyt erinomaiseen ekologiseen tilaan vaan luokitustulos oli hyvä (2 järveä), tyydyttävä (1), välttävä (2) tai huono (2). Suomessa sovelletulla yhdennetyllä tilanarvioinnilla kaksi järvistä on erinomaisessa ja loput neljä hyvässä tilassa. Suurin yksittäinen syy näiden kahden laskentatavan mukaisten tulosten suureen eroon oli pohjaeläimistön perusteella tehtävässä luokittelussa käytettävän pohjanlaatuindeksin (BQI) huono soveltuvuus pieniin tummavetisiin järviin. Tällaisissa järvissä esiintyy ajoittain tai säännöllisestikin luonnollisista syistä johtuvaa alusveden alhaista happipitoisuutta tai hapettomuutta, jolloin syvänteen pohjaeläimistön koostumukseen perustuvalla menetelmällä ei voida saada oikeanlaista kuvaa ihmisen toiminnan vaikutuksista kyseisiin järviin. Osittain samoista syistä ja lisäksi mm. sedimentin kerrostumattomuudesta johtuen sedimentin piileväjäänteisiin perustuvan paleolimnologisen analyysin tulokset olivat osin ristiriitaisia eivätkä tuoneet lisävalaistusta ihmistoiminnan pitkäaikaisista vaikutuksista järviin. Työn tulosten perusteella suositellaan jatkossakin käytettäväksi biologisten tekijöiden yhdennetyn tilanarvioinnin menetelmää heikoimman lenkin periaatteen sijasta. Näin sen vuoksi että pintavesien ekologisen tilan luokittelumenetelmien kehittäminen on vielä kesken, tietoa luokittelun perustana olevista vertailuolosuhteista on riittämättömästi ja kaiken kaikkiaan biologista seuranta-aineistoa on niukasti saatavilla. Alahuhta, Janne; Suomen ympäristökeskus |
Beställ publikation