Ecologically and evolutionarily sustainable fishing of the pikeperch Sander lucioperca: Lake Oulujarvi as an example.

doi-link: 10.1016/j.fishres.2011.09.004
Anssi Vainikka ja Pekka Hyvärinen
Fisheries Research 113(1):8-20.
Fisheries management; Density-dependence; Fisheries-induced evolution; Population dynamics
Julkaisuvuosi: 2012

Alamittaperusteisen kalastuksen ekologinen ja evolutiivinen kestävyys arvioinnissa

Alamittaan perustuva kalastuksen säätely johtaa väistämättä kalastuksen kokoselektiivisyyteen, niin että vain sukukypsiä, isokokoisia yksilöitä pyydetään. On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan vain isoihin kalayksilöihin kohdistuva kalastus johtaisi valintaan hitaampaa kasvunopeutta ja aikaisempaa sukukypsyyttä kohden. Liian alhaisen alamitan luoma ylikalastuspaine puolestaan vaatii kalakannan tuottavuuden turvaamista istutuksin, kun taas alamittaa nostamalla voitaisiin parantaa kalakannan tuottavuutta ja vähentää istutustarvetta. Uutta kalastuslakia valmisteltaessa tieto biologisesti perustelluista alamitoista taloudellisesti tärkeimpien kalalajien kohdalla on ajankohtaista.

Tässä työssä loimme kalapopulaatiomallin, jonka sovitimme tarkasti kokemusperäiseen Oulujärven seuranta-aineistoon nojautuen Oulujärven kuhakannalle. Selvitimme mallin avulla saaliin koon ja vuosittaisen vaihtelun suhdetta käytettyyn alamittaan sekä istutuksiin. Tutkimme kolmen alamittavaihtoehdon (37 cm, 45 cm ja 50 cm) ja kahden istutusvaihtoehdon (istutukset lopetetaan kokonaan tai jatketaan nykytasolla) vaikutuksia vuosittaisen saaliin määrään, kutukannan kokoon sekä kalan ikäkohtaiseen pituuteen ja sukukypsymiskokoon kohdistuvaan valintaan erilaisilla kalastuskuolevuustasoilla.

Arvioimme Oulujärven kuhan keskimääräisen kalastuskuolevuuden olleen viime vuosina n. 0.7, mikä tarkoittaa että puolet vuosiluokasta kalastetaan vuosittain. Tällaisessa tilanteessa järven kuhakannan kokonaisbiomassaksi arvioitiin 156 tonnia, josta 67 tonnia saadaan vuosittain saaliiksi. Kuhakannan arvioitiin käyttävän ravintonaan yhteensä 660tonnia muikkua ja kuoretta vuodessa.

Ympäristön satunnaisvaihtelua huomioimattoman mallin perusteella 37 cm alamitta tuottaa suurimman kilomääräisen saaliin tilanteessa, jossa kuhan kasvu on voimakkaasti tiheysriippuvaista ja jossa alamittaisten kalojen vapautuskuolevuus on suurta. Jos kuhan kasvunopeus on riippumaton kannan koosta, tuottaa 50 cm alamitta parhaimman saaliin, kun taas 37 cm alamitta johtaa kannan romahdukseen erittäin korkeilla kalastuskuolevuuksilla. Todellisuudessa tilanne on luultavimmin näiden mallinnettujen ääripäiden välimaastossa, joten nykyinen 45 cm alamitta arvioitiin suurimman mahdollisimman tuoton suhteen optimaaliseksi. Istutuksista ei todettu olevan merkittävää hyötyä tilanteessa, jossa kutevia kaloja riittävän korkean alamitan ansiosta on riittävästi. Mallissa ei kuitenkaan huomioitu isokokoisten istutuspoikasten mahdollisesti luonnonpoikasia parempaa selviämistä kylminä kesinä.

Ekologisesti kestäväksi Oulujärven kokonaiskuhasaaliiksi arvioimme ilman istutuksia n. 60-80 tonnia vuodessa, joskin arvio voi heittää kuhan saaliskalakannan ja –rakenteen muuttuessa. Istutusten todettiin vähentävän jonkin verran vuosittaisessa saalismäärässä esiintyvää vaihtelua ja 45 cm sekä 50 cm alamitat johtivat pienempään vaihteluun saaliin määrässä kuin 37 cm alamitta. Alamitan nosto 50 cm:iin lähes eliminoi kutukannan riskin pudota alle 10 tonniksi määritellyn riskirajan alapuolelle alle F=3.0 kalastuskuolevuuksilla. Sitä vastoin 37 cm alamitalla kutukannan romahduksen todettiin olevan väistämätöntä jo yli 1.0:n kalastuskuolevuuksilla.

Evolutiivisesti alamittaan perustuvan kalastuksen säätelyn ei todettu olevan kestävää. Alamittaan perustuva kalastuksen säätely suosii varhaisempaa sukukypsymistä, joskin korkeampien alamittojen todettiin luovan vähemmän muutospainetta kuin alhaisempien alamittojen. Mallin perusteella kuhan ennustetaan saavuttavan sukukypsyyden tulevaisuudessa pienempikokoisena kuin nykyään ja tämän muutoksen ennustetaan laskevan kilomääräistä saalista.

Kasvuun kohdistuvan valinnan suhteen tulokset olivat samansuuntaisia. 50 cm alamitan todettiin johtavan heikompaan valintaan kohti hitaampaa kasvua kuin 37 cm alamitan. Lisäksi kuhan poikasiin kohdistuvan kokoriippuvaisen kuolleisuuden todettiin suosivan nopeasti kasvavia yksilöitä. Tämän vuoksi kuhan ja hauen kuhan poikasiin kohdistaman saalistuksen todettiin olevan tärkeää kuhakannan elinvoimaisena säilymisen kannalta.

Kokonaisuutena tulosten perusteella korkeat alamitat parantavat sekä kalastuksen ekologista että evolutiivista kestävyyttä. Alamittaa ei kuitenkaan ole syytä nostaa niin korkeaksi, että ravintoriippuvaisen kasvun hidastuminen syö alamitan noston tuomat hyödyt. Oulujärven tapauksessa nykyisen 45 cm alamitan todettiin toimivan hyvin, ellei kalastuskuolleisuus merkittävästi nouse nykyisestä tasosta.

Anssi Vainikka, Oulun yliopisto, Oulu (anssi.vainikka@oulu.fi)

Pekka Hyvärinen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Paltamo. (pekka.hyvarinen@rktl.fi)