Livelihood Strategies and Survival of Small-Scale Fisheries in the Finnish Archipelago Sea

Salmi, P., Salmi, J. & Mäkinen, T.
American Fisheries Society Symposium 49:517–529
Julkaisuvuosi: 2008

Rannikkokalastajien toimeentulostrategiat Saaristomerellä

Pienimuotoinen kalastuselinkeino käy kamppailua selviytymisestään monenlaisten haasteiden pyörteissä. Toimeentulon epävarmuus ja kausiluonteisuus ovat ominaisuuksia, joiden vuoksi pelkästään kalastukseen keskittyminen ei useinkaan tule kysymykseen. Suomen saaristossa jo vuosisatojen ajan kalastustulot ovat muodostaneet tärkeän osan ihmisten toimeentulosta yhdessä merenkulun ja maatilatalouden kanssa. Eri tulonlähteiden yhdisteleminen on taannut ruokakunnille taloudellista joustavuutta, joskin monet ovat viime aikoina joutuneet luopumaan kalastuselinkeinosta. Tässä artikkelissa tutkitaan kalastajatalouksien valitsemia erilaisia toimeentuloratkaisuja, taloudellisia tunnuslukuja ja kalastajien käsityksiä elinkeinonsa hyvistä puolista, ongelmista ja tulevaisuudesta.

Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla 2000-luvun alkupuolella tehtyjen haastattelujen perusteella kalastajaruokakunnat jaoteltiin neljään strategiaryhmään, jotka painottuivat 1) kalastukseen, 2) maatilatalouteen, 3) palkkatyöhön ja eläkkeeseen sekä 4) palveluihin. Kalastuksesta tärkeimmän toimeentulon saaneet kalastivat muita useammin troolilla ja rysällä. Lähes puolet ruokakunnista kuului ryhmään, jossa kalastustulojen lisäksi ruokakunnat saivat merkittävän osan tuloistaan palkkatyöstä tai eläkkeistä. He olivat tyypillisesti verkkokalastajia. Palveluihin suuntautuneisiin kuului vapaa-ajansektorilta tuloja saavia yrittäjiä ja turismin parissa työskenteleviä. Haastateltujen 113 kalastajan keski-ikä oli 52 vuotta.

Kalastajat mainitsivat työn itsenäisyyden ja elämäntavan tärkeimmiksi kalastuksen jatkamisen kannalta. He katsoivat paikallisten ihmisten yleensä tukevan elinkeinoa, kun taas EU, valtio ja viranomaiset eivät tue. Tätä perusteltiin esimerkiksi sillä, että EU ja valtiovalta tukevat lähinnä vain suurimittaisinta ja päätoimisinta kalastusta. Näkemykset vapaa-ajansektorin merkityksestä vaihtelivat. Vapaa-ajansektorista tuloja saaneet kalastajat suhtautuivat yleensä myönteisesti sekä vapaa-ajanviettäjiin että paikallisiin. Pienimuotoisen saaristo- ja rannikkokalastuksen kehittäminen edellyttää hallinnon eri sektorirajat ylittävää yhteistyötä.

Artikkeli on osa AQCESS-projektin (Aquaculture and Coastal Economic and Social Sustainability, QLRT-2000-31151) tuloksia Suomen osalta. Hanke tutki kestävän kehityksen edellytyksiä kalataloudessa eri puolilla Eurooppaa. AQCESSin keskeiset havainnot on koottu vuonna 2003 EU:n komissiolle toimitettuun synteesiraporttiin.

PDF–tiedosto »