Fishing Culture, Animal Policy and New Governance – A Case Study of Voluntary Catch-and-Release Fishing in Finland

Pekka Salmi ja Outi Ratamäki
T.D. Beard Jr., R. Arlinghaus, and S.G. Sutton, editors. The angler in the environment: social, economic, biological, and ethical dimensions. Proceedings of the fifth world recreational fishing conference. American Fisheries Society, Symposium 75, Bethesda, Maryland. Pp. 235-249.
Julkaisuvuosi: 2011

Suomalainen pyydystä ja päästä -kalastus eläinpolitiikan, kalastuskulttuurin ja uuden hallinnan pyörteissä

Pyydystä ja päästä -kalastuksesta on tullut suosittua monen maan vapaa-ajankalastajien keskuudessa. Samalla käydään keskustelua pyydystetyn kalan vapauttamisen eettisyydestä ja hyväksyttävyydestä. Kalastuskulttuurin muuttuessa kalastajaryhmät ovat moninaistuneet ja myös suhtautuminen kalan vapauttamiseen vaihtelee. Suhtautumiseen vaikuttaa voimakkaasti se, millaisesta vapauttamisesta on kyse. Keskusteluissa onkin syytä täsmentää mitä käsitteellä tarkoitetaan. Onko kyseessä esimerkiksi kaikkien kalojen vapauttaminen vai päästetäänkö osa saaliista takaisin? Vapautetaanko kala siksi, että laki tai säännöt niin määräävät vai onko kyseessä kalastajan oma valinta? Kirjoituksessamme käsittelemme pääsääntöisesti vapaaehtoista pyydystä ja päästä -kalastusta, johon ei kuulu esimerkiksi alamittaisten kalojen palauttaminen vesistöön.

Kirjoituksemme tuo esille, kuinka pyydystä ja päästä -kalastus kytkeytyy toisaalta osaksi ihmisen ja luonnon välistä suhdetta koskevaa keskustelua sekä toisaalta osaksi uudenlaista eläineettistä keskustelua. Sekä luontosuhde että eläinkäsitykset modernisoituvat, mikä luo jännitteitä perinteisten ja uusien näkökulmien välille. Eläintensuojeluun liittyvissä kiistelyissä käydään kamppailuja erilaisten näkökulmien välillä. Eläinten oikeuksia ja hyvinvointia korostavat ryhmät näkevät eläimet yksilöinä, mutta edustavat eri linjoja eläimen kärsimyksen osalta. Oikeusnäkökulma korostaa eläimen elämän itseisarvoisuutta, jolloin elämän lopettaminen on väärin. Hyvinvointinäkökulmassa korostuu turhan kärsimyksen ongelma. Lajien suojelussa sen sijaan keskitytään laajempiin populaatioihin ja ekologiaan. Esimerkiksi taimenten vapauttamista jokiin perustellaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä, kun taas hyvinvointinäkökulmasta toiminta nähdään kalalle kärsimystä aiheuttavana huvitteluna.

Suomalaisessa ja pohjoismaisessa perinteisessä kalastuskulttuurissa on totuttu hyödyntämään saatu saalis. Taustalla vaikuttaa käytännöllinen ja läheinen luontosuhteemme: luonnossa virkistäytymisen ohella on totuttu käyttämään luonnonvaroja hyödyksi. Itse pyydetyn kalan valmistaminen ruoaksi on osa elämystä. Toisaalta on uudempia kalastajaryhmiä, joiden kalastusharrastuksessa saaliin ruokakäyttö on toissijaista ja jotka pääsääntöisesti päästävät saaliinsa. 2000-luvun alussa tehdyn kyselyn mukaan pyydystä ja päästä -kalastusta oli harjoittanut usein vain 4 % vapaa-ajankalastajista. Yli puolet vastanneista kalastajista piti käytäntöä turhana kalojen kiusaamisena. Moni käyttäisi mieluummin termiä valikoiva kalastus, pyydystä ja päästä -kalastuksen sijaan.

Lehtikirjoitusaineistomme mukaan suomalaisessa julkisuudessa käydyssä keskustelussa on otettu kantaa pyydystä ja päästä -kalastuksen puolesta ja vastaan, useimmiten koskien lohikalojen ja hauen kalastusta. Kiistelyyn osallistuivat yleensä kalastusta harrastavat. Ulkopuoliset tahot eivät kyseenalaistaneet vapaa-ajankalastuksen yleistä oikeutusta. Eläinsuojeluliike asettui vastustamaan pyydystä ja päästä -kalastusta, mutta korosti samalla kalan oikeaa käsittelyä ja kalastuksen virkistyksellisiä hyötyjä - ja oli siis samoilla linjoilla kuin suurin osa vapaa-ajankalastajista. Tulevaisuuden poliittisia keskusteluja varten on syytä huolehtia eri toimijaryhmien välisestä dialogista jännitteiden purkamiseksi tai lieventämiseksi. Erityisesti on syytä tarkastella, kuinka suomalainen luontosuhde ja uudenlainen eläinpoliittinen keskustelu kohtaavat toisensa.

Pekka Salmi, RKTL

Outi Ratamäki, SYKE