16.6.2008

Alkukesän lämpötilat vaikuttavat Simojoen lohismolttien vaellukseen ja eloonjääntiin

Lohen villien vaelluspoikasten eli smolttien koon, iän, ympäristöolojen ja saaliseläinten runsauden muutoksia sekä niiden vaikutuksia smolttien mereentulovuoden aikaiseen eloonjääntiin tutkittiin Simojoen lohikannan pitkäaikaisseurannassa kerätyn aineiston perusteella. Tutkituista tekijöistä alkukesän lämpötiloilla oli selvimmin vaikutusta smolttien vaellukseen ja eloonjääntiin.

Smolttivaelluksen ajoittuminen keväällä riippui joen virtaaman vähenemisestä ja jokiveden lämpötilan noususta yli 10 ºC asteeseen. Vaelluskauden alkupuoliskolla smoltit olivat yleensä keskimäärin pitempiä ja vanhempia kuin myöhemmin vaeltavat. Lähes kaikki vaelluskauden loppupuolella vaeltaneet smoltit olivat alkaneet kasvunsa keväällä joessa jo ennen mereen tuloaan.

Mereen vaeltaneita smoltteja kutsutaan postsmolteiksi mereentulovuoden loppuun asti. Postsmolttien tarvitsema aika jokisuulta poistumiseen riippui pintaveden lämpötilasta meressä; se oli merkitsevästi lyhyempi keväinä, jolloin merivesi oli lämmintä kuin jos se oli kylmää. Jokisuulta lähdettyään postsmoltit vaelsivat etelään Perämeren itärannikkoa pitkin. Merkkipalautusten maantieteellinen jakautuminen vastasi lämpimän veden vyöhykkeen keväistä esiintymistä rannikolla. Selkämerelle postsmoltit saapuivat loppukesällä ja Itämeren pääaltaalle myöhään syksyllä.

Ilmastonmuutos voi heikentää eloonjääntiä

Tutkituista ilmastollisista tekijöistä Pohjanlahden pintaveden lämpötilalla kesällä oli selvimmin vaikutusta villien postsmolttien eloonjääntiin. Postsmolttien eloonjäänti oli paras vuosina, jolloin pintaveden lämpötila vaihteli kesäkuussa Perämerellä välillä 9 – 12 ºC. Myös korkea pintaveden lämpötila heinäkuussa Selkämerellä paransi eloonjääntiä. Sen sijaan eloonjääntiin ei vaikuttanut saaliskalojen (nuoren silakan ja kilohailin) runsaus. Tulokset osoittavat, että jos poikkeuksellisen kylmien ja lämpimien keväiden esiintyminen lisääntyy ilmastonmuutoksen seurauksena, se voi heikentää Itämeren villien lohikantojen säilymismahdollisuuksia.

Tulostettava versio